Kaksi maailmanmestaruutta. Olympiakultaa. Kaksinkertainen MM-kisojen tähdistöpelaaja ja viime kevään kisojen arvokkain pelaaja.
Jussi Olkinuoran meriitit ovat kiistattomat. Kokenut 32-vuotias maalivahti on ollut Leijonien luottomiehiä keväästä 2019 alkaneen menestysputken aikana.
Siksi ei ole millään tavalla yllättävää, että Olkinuora on mukana tälläkin kertaa Leijonien MM-ryhmässä.
Olkinuora on oletettavasti Leijonien valmennusjohdon ykköshevonen – ainakin paperilla – tämänkin kevään kotikisoissa. Yhteiset kokemukset ovat hitsanneet yhteistyön saumattomaksi ja luottamus on kova puolin ja toisin.
Kun tilannetta tarkastelee kylmästi näyttöjen ja nykyvireen perusteella, Olkinuora ei ole tällä hetkellä paras vaihtoehto Leijonien ykkösmaalivahdiksi.
Siihen ruutuun on tarjolla kuusi vuotta nuorempi Emil Larmi. Ruotsin tuore mestari on juuri nyt pelipaikkansa paras Euroopassa.
Larmi pelasi ylivoimaisesti uransa parhaan kauden SHL:n mestarissa Växjö Lakersissa.
Lahtelaisen tilastot ovat mykistävän kovia. Runkosarjassa Larmi oli SHL:n tilastoykkönen torjuntaprosenteissa (93,4), päästettyjen maalien keskiarvoissa (1,62) ja nollapeleissä (8).
Keväällä Larmi (93,8%, 1,30 m/o) pani häikäisevän muurishow’n pystyyn, ja hänet valittiin SHL:n pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun maalivahti pokkasi Stefan Liv -muistopystin.
Larmi, 26, on noussut tällä kaudella täysin tutkan ulkopuolelta Leijonien maalivahtitivoliin. Vielä vuosi sitten yhtälö Larmi ja Leijonat oli täyttä utopiaa.
Toki Larmin potentiaali on ollut tiedossa. Velikultamainen veskari debytoi maajoukkueessa jo kaudella 2017–18, ja voitti seuraavalla kaudella HPK:ssa Suomen mestaruuden. Sen jälkeen hän hävisi kuvasta.
Larmi teki kesällä 2019 Pittsburgh Penguinsin kanssa kaksivuotisen NHL-sopimuksen, mutta Pohjois-Amerikan keikka jäi lyhyeksi. Kahden kauden aikana hän torjui yhteensä vain 15 ottelua AHL:ssä ja 11 ottelua ECHL:ssä.
Paluu kasvattajaseuraan Pelicansiin oli tarvittava uusi alku. Päästäkseen eteenpäin piti palata juurille. Paluukauden lopulla Pelicans helpotti palkkakustannuksia kauppaamalla Larmin SHL:ään.
Jälkikäteen on helppoa sanoa, että siirto Ruotsiin käänsi lopullisesti Larmin uran uuteen nousuun.
Nyt hänellä on elämänsä tilaisuus napata ensimmäisessä MM-turnauksessaan Leijonien ykkösvahdin paikka – ja vielä kotikisoissa.
Asetelma on verrattain uusi Leijonille. Jukka Jalosen johtaman valmennusryhmän ei ole tarvinnut pitkään aikaan pahemmin puntaroida maalivahtitilannettaan.
Viime kaudella Leijonien maalivahtitilanne oli kiveen hakattu. Olkinuora ja Harri Säteri olivat selkeät kärkihevoset alusta alkaen.
Jussi Olkinuora oli Leijonien sankari viime kevään MM-kotikisoissa.
Kevään 2021 MM-kisoissa oli Olkinuoran paikka loistaa. Pekingin olympialaisissa Olkinuora oli ennakolta ykkösvahti, mutta koronakaranteeni tarjosi Säterille isomman näyttöpaikan, johon hän tarttui kaksin käsin. Säteri oli lopulta olympialaisten paras maalivahti. Viime keväänä oli taas Olkinuoran vuoro säkenöidä.
Tällä kertaa kultaveskarikaksikosta on mukana vain Olkinuora, jonka kausi on ollut erittäin vaikea ja repaleinen.
Olkinuori solmi viime kesänä NHL-sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa, mutta keikka meni täysin penkin alle. Olkinuora oli tilastojen valossa yksi AHL:n huonoimmista maalivahdeista. Loppukausi SHL:n Brynäsissä oli niin ikään synkkä. Brynäs putosi kauden päätteeksi pääsarjasta.
Yhtäkkiä Leijonissa muhii melkoinen maalivahtisoppa.
Valmennusjohdolla on vaihtoehtoina tuttu arvokisojen mestarivahti, jolla on takana surkea kausi seurajoukkueissa ja tulikuuma, mutta MM-tasolla kokematon komeetta, joka on käytännössä vain voittanut tällä kaudella.
Larmi antoi tuoreimmat näyttönsä torstaina Tšekin EHT-turnauksen avauksessa, kun hän piti Leijonia välillä yksinään pystyssä Tšekkiä vastaan. Olkinuora on ymmärrettävästi hakenut peliään MM-kisoja edeltävissä harjoituspeleissä.
Voi olla, että Leijonat peluuttaa tasaisesti maalivahtejaan alkulohkossa, mutta jossain vaiheessa turnausta on tehtävä päätös ykkösvahdista.
Kumpiko painaa vaakakupissa enemmän: näytöt vai historia?