Kolmet olympialaiset ja kolmet MM-kisat mitaleilla – Äitee kannatteli Suomen hiihtoa yli 15 vuotta - Urheilu

Siiri Rantanen oli yksi suomalaisen murtomaahiihdon ja koko hiihtourheilun suurimmista ikoneista. Hänen lempinimensä Äitee riitti kertomaan useammallekin sukupolvelle, kenestä on kyse. Virallista nimeä ei tarvinnut mainita.

Rantanen kuoli perjantaina 5. toukokuuta Lahdessa 98-vuotiaana.

Kun Rantanen viimeisimpinä vuosikymmeninään näyttäytyi hiihdon arvokisoissa, median huomio oli taattu. Ja oli syytäkin, sillä myös urheiluyleisön huomio oli varma. Rantasen reipas ja sympaattinen olemus ilahdutti aina. Hän säilytti pirteytensä viimeisiin vuosiin asti.

Arvokisoissa hän sai useita mitaleja, mutta vain yhden kultamitalin. Se oli viestihiihdon kultamitali Cortina d’Ampezzon olympialaisissa Italiassa vuonna 1956. Tuolloin naisten viestijoukkueessa oli kolme jäsentä. Muut joukkueen jäsenet olivat Mirja Hietamies ja Sirkka Polkunen.

Olympiakultaa tuoneessa naisten viestijoukkueessa olivat jäseninä Mirja Hietamies, Sirkka Polkunen ja Siiri Rantanen (oik.). Kuva: Lehtikuva

viestin olympiakulta jäi Äiteen ainoaksi arvokisavoitoksi, mutta se voidaan paljolti laskea juuri hänen ansiokseen. Hän oli joukkueen ankkuri ja lähti osuudelleen kuusi sekuntia vaihdossa kisaa johtaneen Neuvostoliiton perässä.

Rantanen kuroi viiden kilometrin osuutensa aikana eron kiinni. Ratkaisu tapahtui koko viestin viimeisessä nousussa, kun Rantanen ohitti neuvostoliittolaisen kilpasiskonsa.

Ensimmäisen olympiamitalinsa Rantanen oli saanut neljä vuotta aiemmin Oslon olympialaisissa Holmenkollenilla. Jollei mukana olisi ollut muita suomalaisia, Rantanen olisi voittanut kultaa jo silloin.

Suomi otti tuolloin 10 kilometrin kilpailussa näet kolmoisvoiton. Voittaja oli toinen tuon ajan ikimuistoisista suomalaisista naishiihtäjistä, Lydia Wideman. Hopeaa sai Rantasen myöhempi kultamitalijoukkuekaveri Mirja Hietamies.

Siiri Rantanen vauhdissa ladulla 1950-luvulla. Kuva: E.J. Viitasalo

Vaikka Rantanen lopulta voitti vain yhden arvokisakultamitalin, hänen tasoaan kuvaa se, että hän sai olympiamitalin kolmissa peräkkäisissä olympialaisissa. Oslon ja Cortinan olympialaisten mitalien jälkeen hän sai vielä pronssia vuonna 1960 Squaw Valleyn olympialaisten viestissä.

Rantasen olympiamenestystä korostaa myös se, että 1952 Oslon olympialaisissa 10 kilometrin henkilökohtainen matka oli naisten ainoa kilpailu. 1956 Cortinassa ja 1960 Squaw Valleyssa naiset kilpailivat jo viestissäkin, mutta kymppi oli edelleen ainoa henkilökohtainen matka.

Rantanen osallistui vuosina 1952–1962 jokaiseen arvokisojen hiihtokilpailuun. 11 mahdollisesta mitalista Rantanen sai tuona ajanjaksona kahdeksan.

Arvokisoissa Rantanen oli Suomen tuki ja turva pitkään ja usein. Hän oli mukana maailmanmestaruuskisojen mitalijoukkueessa kolme kertaa: Ruotsin Falunissa 1954 ja Lahdessa vuonna 1958. Viimeisen arvokisamitalinsa hän sai Puolan Zakopanen MM-kisoissa 1962, jolloin Suomi sai pronssia.

Falunissa ja Lahdessa hän sai myös henkilökohtaisen mitalin: Falunissa hopeaa ja Lahdessa pronssia. Edelleen hänen saavutuksiaan korostaa se, että näissäkin MM-kisoissa 10 kilometriä oli naisten ainoa henkilökohtainen matka.

Äitee palkintokaappinsa edessä Lahdessa vuonna 2017. Kuva: Milka Alanen

Rantanen voitti kansainvälisen menestyksensä lisäksi 11 Suomen mestaruutta. Hän kilpaili parhaat vuotensa Lahden Hiihtoseuran jäsenenä, ja lahtelaisen hiihtourheilun suurena hahmona hänet urheiluyleisö tunsi tälle vuosituhannelle asti.

Vielä vuonna 2017 Rantanen oli Lahden Salpausselän hiihtostadionin tähti. Hän hiihti silloin Lahden viimeisimmissä hiihdon MM-kisoissa stadionilla kunniakierroksen yleisön suosionosoitusten keskellä.

Oikaisu 6.5. kello 18.25: Rantanen osallistui vuosina 1952–1962 jokaiseen arvokisojen hiihtokilpailuun. Aiemmin kohdassa puhuttiin virheellisesti 16 vuodesta.