Sarajevon olympiasankari Marja-Liisa Kirvesniemi otti tiedon Siiri Rantasen kuolemasta vastaan tunteikkaana.
”Olihan hänellä ikää, mutta on tämä pysäyttävää”, hän totesi.
”Siiri oli koko Suomen hiihdon Äitee. Hän oli omassa porukassaan oman ikäistensä parissa pidetty hahmo, mutta myös nuorempien keskuudessa.
Kirvesniemi oli tekemisissä Rantasen kanssa liki viime vuosiin asti. Koronapandemia esti lopulta hiihtolegendojen tapaamiset.
”Istuin Urheilugaalassakin hänen vieressään. Hiihtosiskojen ja -veljien tapaamisissa hän oli aina mukana.”
Wanhat Hiihtoveikot ja Hiihtosiskot on entisten hiihtourheilijoiden perinneyhdistys.
Kirvesniemi mainitsee, että Rantasen aikoihin hiihtourheilu oli monin tavoin toisenlaista kuin nykyään. Se korostaa Äiteen uraa entisestään.
Kirvesniemi voitti Sarajevon olympialaisissa ikimuistoisesti neljä kultamitalia: kolme henkilökohtaisilla matkoilla ja yhden viestissä. Rantasella oli enimmilläänkin vain kaksi hiihtomatkaa yksissä arvokisoissa, Oslon olympialaisissa vain yksi.
”Minunkin jälkeeni on tullut paljon uusia matkoja.”
Yksi Rantasen myöhemmille sukupolville jättämistä perinnöistä on Kirvesniemen mukaan asenne.
”Hänen intonsa ja liikunnan ilonsa säilyi nuorempienkin kanssa tekemisissä ollessa.”
”Hän oli myös määrätietoinen, reipas ja rohkea. Hän uskalsi sanoa eriävänkin mielipiteensä. Se oli oma, reilu mielipide.”
Rantaselta amputoitiin toinen jalka kaksi vuotta sitten, kun hän oli 96-vuotias. Kirvesniemi on miettinyt, miten se on vaikuttanut Rantaseen.
”Hän oli niin liikunnallinen ihminen. Mieleltään hän oli varmasti reipas loppuun saakka.”
Kirvesniemi tuntee myös Siiri Rantasen perhettä, varsinkin toisen hänen pojistaan.
”Osanottoni läheisille”, hän sanoo.
