Maaliskuussa perustettu kotimaisten urheilijoiden etujärjestö Suomen Urheilijat ry on linjannut kuusi tavoitetta, jotka se haluaisi lisättäväksi tulevaan hallitusohjelmaan.
Suomen Urheilijoiden alaisuuteen kuuluu laaja joukko eri lajien urheilijoita. Sen jäsenyhdistyksiä ovat Suomen jääkiekkoilijat ry, Yleisurheilijat ry, Jalkapallon pelaajayhdistys ja Joukkueurheilijat ry.
Järjestön puheenjohtajana toimii SJRY:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt. Hän kertoo, että nyt nostetuista tavoitteista monet ovat olleet vuosien mittaan useinkin, ja koronan myötä jotkut nousivat entistä enemmän pinnalle.
”Näimme, että nyt on aika kuulla myös urheilijoiden ääntä näissä asioissa ja sitä, mihin suuntaan urheilijat haluaisivat viedä sosioekonomista asemaansa”, Ramstedt kertoo.
Tavoitteista osa koskee enemmän tiettyjen lajien urheilijoita, osa taas toisenlaisessa asemassa eri lajissa olevia.
Vaikuttaminen ja sidosryhmien kanssa toimiminen on ollut käynnissä järjestön perustamisesta lähtien: tiistaina haastattelun jälkeenkin Ramstedt oli menossa Säätytalolle puhumaan tavoitteista.
Ansiosidonnainen työttömyysturva
Urheilijoiden ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta on puhuttu jo pitkään, mutta Ramstedtin mukaan epäkohtaan havahduttiin laajemmin erityisesti koronan myötä.
”Olemme nyt käytännössä ainoa ammattiryhmä Suomessa, joiden työsuhteisilla työntekijöillä ei ole tätä mahdollisuutta”, hän sanoo.
Ramstedt nostaa esille myös viime vuosina käydyn keskustelun siitä, pitäisikö ansiosidonnainen laajentaa myös työttömyyskassan jäsenien ulkopuolelle. Urheilijat eivät lain puitteissa nykyisellään voi edes olla kassan jäseniä.
”Emme ole saaneet vielä oikein vastausta siihen, olisiko ajatuksena se, että ansiosidonnainen tulisi silloin kaikille vai melkein kaikille.”
Opintotukiehtoihin joustoja
Ramstedt huomauttaa urheilu-uran olevan yleensä melko lyhyt, eikä ammattiurheilijan työtä voi tehdä eläkeikään asti. Siksi opiskelun ja rinnakkaisen työuran edistämisen helpottaminen olisi urheilijoille tärkeää.
Kohtaan liittyen Ramstedt nostaa esiin myös urheilijan ammattitutkinnon puutteen.
”Sitä pyritään pitkällä aikavälillä edistämään. Olympiakomitean kanssa asiaa ollaan yhteistyössä jo pohdittu.”
Teemu Ramstedt helmikuussa 2020.
Joustoa rahastoitujen varojen nostamiseen
Urheilijat voivat rahastoida urheilijarahastoon bruttourheilutuloistaan verovapaasti enintään puolet, ja korkeintaan 200 000 euroa. Tämä koskettaa Ramstedtin arvion mukaan tällä hetkellä Suomessa noin 90-prosenttisesti miesjääkiekkoilijoita.
”Muista lajeista on yksittäisiä urheilijoita, mutta toivomme toki, että jatkossa se koskisi enemmän laajempaakin joukkoa.”
Ramstedt vertaa tilannetta länsinaapuriin: Suomessa maksimiaika rahastoitujen varojen tuloutukseen on 15 vuotta, Ruotsissa 50.
”Jos mietimme kilpailukykyä Ruotsia vastaan, niin tämä on yksi aika konkreettinen tekijä.”
Eläkevarojen sijoitusmahdollisuuksia
Tästä asiasta on Ramstedtin mukaan puhuttu myös pitkään. Joustamattomiin sijoitusmahdollisuuksiin kytkeytyneinä ongelmina ovat olleet pitkään hyvin matalalla olleet korot ja urheilijoiden tavallista pienempi eläke.
”Kun se pieni osuus on vielä heikosti sijoitettuna, koska sitä ei voi sijoittaa kuin korkoinstrumentteihin, voi kulujen jälkeen eläketuotto olla jopa miinuksen puolella.”
”Eli se on vähän hölmö systeemi – tai ei niin vähänkään.”
Aikuiskoulutustuki
Ansiosidonnaisen tavoin aikuiskoulutustuki on asia, jota ei ammattiurheilijalle tällä hetkellä yksinkertaisesti ole olemassa.
”Näen, että tämä on yhdenvertaisuusasia, ja se helpottaisi myös urasiirtymää huomattavasti”, Ramstedt toteaa.
Työttömyystuen turvaaminen
Ramstedt kuvailee viimeisessä kohdassa olevan enemmän viestinnällisestä ja tulkinnallisesta uudistuksesta kuin lakimuutoksesta.
”Näitä tulkintoja on tullut valitettavasti viime vuosina aika paljon. Urheilija on jäänyt työttömäksi jostain muusta ammatista, mutta yhtäkkiä on tulkittu, että jos harjoittelee lajiaan 15–20 tuntia viikossa ja kilpailee, on silloin työllistynyt siinä lajissaan – vaikka ei saisi välttämättä euroakaan.”
”Lähtökohta on tietenkin se, että urheilija on myös valmis vastaanottamaan töitä, vaikka hän harjoittelisi viikkotasolla isoja tuntimääriä.”
Asiassa on mielenkiintoinen kontrasti verrattuna toisiin edellä mainittuihin kohtiin. Niistä monessa urheilua ei tunnuta pidettävän aitona ammattina – työttömyystuen kohdalla tulkinta on puolestaan raju toiseen suuntaan.
”Tämä on tosiaan vähän ristiriitaista tällä hetkellä”, Ramstedt myöntää.
Epäkohdista useimpien juuret juontavat Ramstedtin mukaan 1990-luvun loppupuolelle, jolloin urheilijoiden erityislainsäädännön perusta laadittiin.
”Kyllähän se jätti vähän sellaisen fiiliksen kaikille, ettei urheilua vielä silloin nähty oikeana ammattina. Niistä hetkistä on menty nyt 25 vuotta suunnilleen eteenpäin, joten myös maailma ja yhteiskunta sen ympärillä ovat muuttuneet.”
Miten todennäköistä näiden muutosten toteutuminen sitten on? Ramstedtin mielestä kyse on pitkälti tahtotilasta.
”En näe tätä älyttömän isona haasteena. Vaikka yhteiskunnassa ja valtion taloustilanteessa riittää varmasti haasteita, ovat meidän tavoitteemme kustannusvaikutuksiltaan kuitenkin osittain neutraaleja ja osittain korkeintaan ihan vähän valtiontalouteen vaikuttavia”, Ramstedt kuvailee.
Fakta
Suomen Urheilijoiden tavoitteet hallitusohjelmaan
Ansiosidonnainen työttömyysturva mahdolliseksi myös ammattiurheilijoille.
Opintotukiehtoihin joustoja opiskeleville ja tavoitteellisesti huipulle tähtääville urheilijoille.
Joustoa ammattiurheilijan urheilijarahastoon siirtämien omien varojen nostoaikatauluun.
UTE-lain mukaisten urheilijoiden omien eläkevarojen sijoitusmahdollisuuksien laajentaminen.
Aikuiskoulutustuki mahdolliseksi myös ammattiurheilijoille.
Muusta ammatista työttömäksi jäävän urheilijan työttömyystuen turvaaminen.
