Ville Peltonen sanoo olevansa imarreltu, kun häneltä kysyy kiinnostusta Leijonien päävalmentajaksi.
”Ei mennä tässä haastattelussa siihen. Se on ihan liian aikaista”, Peltonen sanoo.
Hän täyttää keskiviikkona 50 vuotta ja kokee olevansa valmentajataipaleella alkuvaiheessa.
Siinä iässä, kun Hannu Jortikka oli voittanut TPS:n kanssa ensimmäiset kolme mestaruuttaan, pelasi Peltonen vielä hyviä vuosia NHL-kiekkoa Florida Panthersissa.
Peltonen pelasi ammattilaiskiekkoa yli 40-vuotiaaksi. Siinä vaiheessa ei valmentajameriittejä kerätä, vaikka uran jälkeinen askel alkoikin hahmottua.
Ajatus Leijonien päävalmentajapaikasta on herkullinen. Peltosen nykyinen sopimus Helsingin IFK:n kanssa päättyy keväällä 2024. Samaan aikaan Jalonen hyvästelee kultaleijonat, ellei suostu jatkosopimukseen.
”Jukalta jää täytettäväksi todella isot saappaat ja korkeilla koroilla”, Peltonen suostuu sanomaan.
Ville Peltonen antaa ohjeita HIFK:n vaihtoaitiossa ottelussa Tapparaa vastaan helmikuussa.
Peltosen taival valmentajana on alkanut väärinpäin. Hän pääsi tavallaan aloittelijana suoraan Sveitsiin, kun Kari Jalonen kutsui entisen pelaajansa SC Berniin apuvalmentajaksi.
Heti ensimmäinen kausi Bernissä päättyi kultajuhliin. Peltonen oli valmentajana mestari ennen kuin ehti edes tajuta vaihtaneensa pelaajasta vaihtoaition puolelle.
Muutamassa vuodessa Peltonen koki valmentajien koko skaalan. Bernin kakkosvalmentajan paikalta aukesi päävalmentajapesti Lausannesta. Ensimmäinen kausi meni erinomaisesti – toisella tulivat potkut.
Lausanneen tulivat uudet omistajat. Kova tuuli puhalsi ulos urheilujohtajan ja kaikki hänen hankkimansa valmentajat.
”Se on aina jollain tasolla yllätys, mutta ei se mikään älytön kolaus ollut.”
””Se mullisti maailman.”
Ville Peltonen ja Saku Koivu juhlivat Tukholman Globenissa 1995.
Nyt Peltonen alkaa saada nimeä valmentajana, mutta kansa oppi tuntemaan hänet pelaajana ja MM-sankarina.
Vuosi 1995 muutti kaiken. Leijonat voitti Tukholmassa MM-kultaa, eikä sen jälkeen mikään ollut entisellään.
Teemu Selänne saattoi olla ensimmäinen suomalainen kiekkoilija, josta alettiin puhua etunimellä. Ville Peltonen, Saku Koivu ja Jere Lehtinen olivat varmasti seuraavat.
Keskushyökkääjä Koivun kolmikko ristittiin Tupu-Hupu-Lupu -ketjuksi. Siinä olivat meidän Ville, Saku ja Jere. Kaikki nuoria ja erittäin lupaavia.
Ja kun Peltonen täräytti kolme maalia loppuottelussa Ruotsia vastaan, alkoi historiallinen ralli.
”Se mullisti maailman. Ei voinut olettaa, mitä maailmanmestaruus tarkoitti joukkueelle ja kansalle.”
Peltonen sanoo olevansa todella ylpeä ”meidän” saavutuksesta, hän painottaa vahvasti sanaa meidän, ja käy nopeasti selväksi, ettei hän halua nostaa itseään jalustalle.
””Kyllä se vähän harmittaa, ettei saanut kokea play offseja Pohjois-Amerikassa.”
Ville Peltonen sanoo, että hänen kohdallaan vuoden 1995 mestaruushuuma tuntui jatkuvan vaan.
Leijonien tarina käynnistyi oikeastaan vuotta aikaisemmin. Lillehammerin olympialaisten pronssimitalit ja Italian MM-kisoissa katkerasti rankkareilla hävitty finaali kasvattivat joukkueen voittajaksi.
Mestaruus käynnisti sellaisen pyörityksen, ettei vastaavaa ole suomalaisessa urheilussa nähty tai koettu.
”Minun kohdalla se tuntui jatkuvan vaan.”
Peltonen sanoo, että joutui pakenemaan kuukautta aiottua aikaisemmin San Josen harjoitusleireille saadakseen hieman hengähtää.
Sitä Peltonen korostaa, ettei ollut nuorena miehenä vielä itsensä kanssa sinut.
”Siksi se oli vielä raskaampaa. En usko, että se [mestaruus] muutti minua pelaajana, ihmisenä kylläkin. Olen ollut sen jälkeen vielä enemmän kieli keskellä suuta.”
Julkisuusmylläkkä oli hallitsematonta, vaikka ei ollut edes internetiä ja sosiaalista mediaa lisäämässä löylyä.
”Silloin ei ollut klikkejä, vaan ne olivat lööppejä”, Peltonen kuvaa aikaa 1990-luvun puolivälissä, jolloin iltapäivälehtien myyntijulisteet eli lööpit kertoivat usein kiekkoilijoista.
Vuoden 1995 MM-kullan jatkoksi olisi voinut tulla vielä 2011 mestaruus, mutta Peltosella repesi reisi viimeisessä finaaliottelussa Espoon Bluesia vastaan.
Nuori Mikael Granlund nousi MM-joukkueeseen HIFK:n mestaruuskauden jälkeen.
”Jos valinta olisi ollut minä tai Mikke, hyvä, että meni näinpäin.”
Granlundista tuli lähes samanlainen kultasankari Bratislavassa kuin Peltosesta oli tullut 16 vuotta aikaisemmin Tukholmassa.
Maailmanmestaruus, neljät olympialaiset ja mitali joka kisoista kuuluvat Peltosen uran kruunuihin. Mahtuu saavutuslistalle paljon muutakin: Suomen mestaruus, samoin Sveitsin, pistepörssin voitot niin Ruotsissa kuin Sveitsissä ja lukuisia valintoja tähdistöjoukkueisiin.
Jotain jäi silti puuttumaan.
Saitko ulosmitattua urastasi kaiken mahdollisen?
Peltonen sanoo, että aina näissä on kaksi puolta, ja mitä olisi voinut tehdä paremmin.
”Kyllä se vähän harmittaa, ettei saanut kokea play offseja Pohjois-Amerikassa.”
Peltonen pelasi kahdeksalla kaudella NHL:ssä, mutta San Jose, Nashville ja Florida eivät silloin edenneet pudotuspeleihin.
””Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen, mitä jääkiekko on antanut.”
Valmentajana Peltonen on alkutaipaleella, mutta unelma-ammatissaan. Hän miettii päivittäin, miten meistä eli joukkueesta tulisi parempia.
Pelaajana Peltonen alkoi pohtia kokonaisuutta ja miten meidän ketjusta tulisi parempi. Samaa hän jatkaa HIFK:ssa.
”Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen, mitä jääkiekko on antanut: ihan upeita ystäviä, ihmissuhteita ja paljon muuta.”
Syntymäpäivänsä alla Peltonen sai viettää perhejuhlaa, kun toinen kaksosista, Aleksi, valmistui St. Lawrencen yliopistosta Yhdysvalloissa. Jesper sai paperit käteensä vuotta aikaisemmin.
Peltosen perhe matkusti valmistujaisjuhlaan, joka pidettiin viime sunnuntaina. Syntymäpäiväohjelma oli helppo keksiä: ”Matkoilla.”
”Vähän yritetään siihen suuntaan tökkiä, että tekisivät maisterin paperit, mutta nämä ovat isän ja äidin toiveita.”
Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua eli 60-vuotiaana?
”Tosi vaikea lähteä arvailemaan, mutta kyllä mä varmaan tenniskentällä edelleen olen.”
Toukokuun lopussa ulkokentät ovatkin auenneet, ja kiekkokausien jälkeen on aikaa myös harrastuksille.
Kuka?
Ville Peltonen
Syntynyt 24.5. 1973, 50-vuotias.
HIFK:n jääkiekon liigajoukkueen päävalmentaja.
Valmentanut ammattilaistasolla Leijonien valmennustiimissä (2015-2016), Sveitsin Bernissä ja Lausannessa (2016-2020) ja Saksan maajoukkueessa 2021.
Jääkiekkoilijana Nurmijärven Kurran kasvatti.
Olympialaisissa neljä kertaa: Lillehammer 1994 pronssia, Nagano 1998 pronssia, Torino 2006 hopeaa ja Vancouver 2010 pronssia.
Erikoisuutena: tehnyt maalin kolmessa olympialaisten mitaliottelussa, 1994, 1998 ja 2006.
Maailmanmestari 1995, MM-hopeaa 1994, -98, -99 ja 2007, MM-pronssia 2000, 2006, 2008.
Suomen mestari Jokereissa 2002, Luganossa 2006 ja HIFK:ssa 2011.
Valittu kolme kertaa MM-turnauksen tähdistökentälliseen.
Perheeseen kuuluu Hanna-vaimon lisäksi Sveitsin liigassa pelaavat kaksoset Aleksi (aloittaa ensi kaudella) ja Jesper sekä taitoluistelija Emmi ja Nelli.
Oikaisu 24.5.2023 kello 08.12: Toisin kuin Kuka-laatikossa aiemmin mainittiin, Ville Peltonen oli voittamassa mestaruutta Luganon joukkueessa vuonna 2006, ei Lausannen. Lisäksi Peltosen perheeseen kuuluu myös Nelli-tytär.
