Syksyllä 2015 Hannamaija Rantasen elämässä tapahtui iso muutos. Perheen Mikko-poika pakkasi matkalaukkunsa ja lähti suureen maailmaan 18-vuotiaana.
”Se oli äidille kova paikka”, Hannamaija muistelee tunteikasta hetkeä.
Lähdön ajankohta oli ollut tiedossa, mutta kun ero perheestä konkretisoitui, tunteet nousivat pintaan.
”Jotenkin se vielä meni, kun juteltiin ja hyvästeltiin, mutta kun matkalaukku meni kiinni, silloin alkoi itkeminen, eikä siitä meinannut tulla loppua.”
Tuleva NHL-tähti Mikko Rantanen vietti ensimmäisen vuoden pääasiassa Texasin San Antoniosssa, jossa majaili Colorado Avalanchen farmijoukkue San Antonio Rampage. Tuolloin perhe ei lähtenyt visiitille Pohjois-Amerikkaan.
Toisella kaudella hän jo vakiinnutti paikkansa Coloradon NHL-miehistössä ja kun Mikko lähti kesällä 2017 kolmannen kerran ison veden taakse, äiti oli huojentunut.
”Hän sanoi, että nyt menen sinne toiseen kotiin.”
Juoksuharjoittelu on pysynyt Mikko Rantasen kesän treeniohjelmassa näihin päiviin asti. Kuva kesältä 2016 ja harjoituskaverina Patrik Laine.
Äiti oli vakuuttunut, että pojalla on asiat hyvin Denverissä.
”Kivi putosi sydämeltä.”
Vuonna 2017 vanhemmat pääsivät sitten katsomaan pojan pelaamista Coloradossa. Matka Yhdysvaltoihin oli ensimmäisen laatuaan varaustilaisuuden jälkeen, eivätkä Rantasen olleet muutenkaan juuri matkustelleet.
”Rahat ja energia oli mennyt lasten harrastuksiin, eikä siinä ollut mahdollisuuksia lähteä ulkomaille”, äiti sanoo.
Turun Kuralassa kasvanut Hannamaija (o.s. Mäki) oli nuorena innokas yleisurheilija, jonka paraatilaji oli 7-ottelu.
”Ottelu oli mulle sydäntä lähellä oleva laji. En ollut missään lajissa huono, mutta en myöskään missään lajissa ihan huippu”, Rantanen kertoo.
Hannamaija Rantanen viettää nykyään paljon aikaa ulkona perheen koirien kanssa.
Turun Urheiluliitossa hän pääsi laadukkaaseen valmennukseen ja löysi tiiviin kaveripiirin.
”Nykyään yksi parhaimpia kavereitani on Pia Martin, jonka kanssa urheilimme yhdessä.”
Hannamaija pääsi tyttöjen maaotteluun Ruotsiin kesällä 1982 ja oli vuotta myöhemmin mukana TuUL:n naisten 4x400 metrin viestijoukkueessa, joka ylsi SM-viesteissä pronssille.
Aikuisikäisenä urheilu loppui jalkavammaan.
Yleisurheilusta jäi kuitenkin niin lämpimät muistot, että hän päätti ohjata lapset saman harrastuksen pariin. Aviomies Hannu Rantasellakin oli urheilutaustaa, ja hän oli samaa mieltä.
Lapsia kiinnostivat varsinkin pallopelit, mutta vanhemmat veivät heidät myös yleisurheilun pariin. Perhe asui Nousiaisissa, jossa toimi seura nimeltä Nousiaisten Susi.
Mikko, Laura ja Noora viihtyivät lapsena urheilun parissa. Kuva Parkin kentältä Turusta vuodelta 2000.
Hannu Rantanen avustaa, kun Mikko ja Laura valmistautuvat yleisurheilukisoihin.
”Yhdessä Hannun kanssa ajattelimme, että yleisurheilu kovettaa luonnetta, koska siinä pitää taistella itse itseään vastaan ilman joukkueen tukea.”
Rata- ja kenttäurheilusta tuli perheen yhteinen juttu.
”Emme vetäneet treenejä, mutta vietimme todella paljon aikaa urheilukentällä.”
Vanhemmat kävivät toimitsijakurssin ja olivat kilpailuissa toimitsijoina.
”Uskoisin, että lapset ovat saaneet kovuutta ja taistelutahtoa nimenomaan yleisurheilukentiltä”, äiti sanoo.
Mikolla oli 14–15-vuotiaana kasvupyrähdys, joka aiheutti ongelmia, mutta nuorena tehdyistä koordinaatioharjoituksista oli valtava hyöty kropan hallinnassa. Yleisurheilun lisäksi kaikki lapset pelasivat jalkapalloa Maskun Palloseurassa ja salibandyä SBS Maskussa.
Rakkauden pelaamiseen Mikko oli saanut jo kolmevuotiaana.
”Hän laukoi palloa joka paikkaan, ja aika monta kertaa menivät valokuvakehykset rikki”, äiti muistaa.
Talvisin perhe kävi ahkerasti ulkojäillä, jossa isosisko Laura (s. 1992) innostui ringetestä. Kun perheen nuorimmainen Noora (s. 1999) alkoi harrastaa urheilua, vanhemmat joutuivat toden teolla miettimään, kuinka he pystyvät järjestämään kuljetukset kaikkien harrastuksiin.
Rantasen perhe Kaarinan jäähallin edustalla Lauran ringetteottelun jälkeen.
Laura Rantanen (kesk.) ja Noora Rantanen ovat päässeet juhlimaan salibandyn Suomen mestaruutta TPS:n riveissä kahtena viime keväänä.
Hannamaija oli perushoitajana Maskun terveyskeskuksen vuodeosastolla ja teki vuorotöitä.
”Se oli sikäli hyvä, että pystyin järjestämään kotona asioita aamulla”, jolloin Hannu oli töissä.
Toisella kymmenellä Laura innostui salibandystä, josta tuli hänen päälajinsa. Noora seurasi myöhemmin perässä, ja lopun tiedämmekin. Kahtena viime keväänä sisarukset ovat juhlineet Suomen mestaruutta TPS:n joukkueessa. Hannu-isä on häärinyt Tepsin naisten joukkueen valmennustiimissä ja Mikko-veli on tukenut joukkuetta taloudellisesti parin vuoden ajan.
Kun Mikko siirtyi yläkoulun jälkeen Turkuun lukioon, hän joutui heräämään aikaisin ehtiäkseen linja-autolla aamutreeneihin ja sen jälkeen kouluun.
”Tarvittiin vahva motivaatio, että sitä jaksoi päivästä toiseen”, äiti tietää.
MIkko Rantanen pääsi nostelemaan Stanley Cupia viime kauden päätteeksi.
Rantasilla lasten urheiluharrastusta on tuettu useammassakin sukupolvessa.
Hannamaijan äiti ja isäpuoli sekä Hannun jo edesmennyt äiti ovat jeesanneet perhettä vuosien varrella kaikessa mahdollisessa.
”Ihan uskomattoman hienosti mummit ja ukki ovat auttaneet lasten harrastuksien kanssa.”
Viime vuonna äidin puolen isovanhemmat pääsivät maistamaan menestyksen hedelmää suuressa maailmassa.
”Äiti ja Ilkka olivat mukana, kun matkustimme Coloradoon katsomaan Avalanchen Stanley Cupin finaaleja”, Hannamaija kertoo.
Äiti on ylpeä pojastaan, mutta myös tyttärien valkolakeista ja urheilusaavutuksista.
”Etenkin kun me vanhemmat emme ole ylioppilaita, vaan menimme työelämään ammattikoulun jälkeen.”
Tänä päivänä Laura on varhaiskasvatuksen opettaja ja Noora opiskelee luokanopettajaksi.
Mikko Rantanen (kesk.) oli nuorten maailmanmestaruuden vuonna 2016 voittaneen Suomen joukkueen kapteeni. Vasemmalla toinen TPS:n maailmanmestari Miro Keskitalo.
Mikko Rantanen harjoitteli torstaina Leijonien kanssa MM-kisa-areenalla Tampereella.
Mikolla jäi lukio kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, koska jääkiekko liigatasolla vaati niin paljon aikaa ja omistautumista.
”Kun hän sai kesän 2015 varaustilaisuudessa Coloradon lippiksen päähänsä, sanoimme, että nyt sinullakin on oma lakki”, äiti naurahtaa.
Mikko on lajissaan supertähti, joka tunnistetaan joka paikassa. Duunaritaustaiset vanhemmat ovat seuranneet poikansa suosiota hieman hämmentyneinä.
”Meille tulee yhteydenottoja medialta, mutta yritämme muistuttaa, että huikea ura on Mikon omaa ansiota.”
Äiti myöntää tuntevansa ylpeyttä lapsistaan, kun tytötkin ovat lajissaan maajoukkuetasoa.
”Mutta ei meidän arki pyöri lasten saavutuksia miettiessä, vaan muiden juoksevien asioiden ympärillä”, Hannamaija sanoo.
Rantaset juhlistavat äitienpäivää tänä vuonna Tampereella, jossa poika pelaa Leijonien kanssa MM-kullasta.
Sen verran arki on muuttunut, että Hannamaija jäi jouluna 2018 pois työelämästä 30 vuoden jälkeen. Sairaalaympäristöstä hän kaipaa erityisesti työkavereita.
”Sosiaalinen elämä on ollut sen jälkeen huomattavasti rajallisempaa.”
Kotona hänellä on sentään päivällä seuranaan kaksi kaukaasiankoiraa, joista toinen on yli 80-kiloinen ja toinen yli 50-kiloinen.
”Sellaisia sylikoiria”, Hannamaija vitsailee.
Äitienpäivää Rantaset ovat viime vuosina viettäneet siten, että tytöt tulevat vanhempien luokse syömään, ja sitten otetaan videopuhelu Mikon kanssa. Tänä vuonna päivää juhlistetaan Tampereella, jossa perhe seuraa MM-kisoja. Leijonilla on sunnuntaina välipäivä, joten pelaajat pääsevät todennäköisesti tapaamaan vanhempiaan.
Lue lisää: Leijonien MM-sankarin Jussi Olkinuoran unelma kariutui brutaaliin epäonnistumiseen
Lue lisää: Leijonien kokoonpanoon monta muutosta – yksi kisapassi leimattiin
Lue lisää: Tässä ovat Jukka Jalosen luottomiehet – nämä Leijonat jahtaavat jo neljättä arvokisakultaa