Viime kevään finaalisankari Sakari Manninen nousi Leijonien hapuilevasta rintamasta esiin, kun sitä tarvittiin toisen MM-kamppailun ahdingossa.
Manninen tälläsi kaksi osumaa Saksan verkkoon ja osoitti kärkipelaajilta odotettavaa johtajuutta.
Nouseva trendi näkyi myös Kaapo Kakon ja ennen kaikkea Kasperi Kapasen otteissa. Kapasen valintaa ehdittiin arvostella monessa yhteydessä vaatimattomien EHT-esitysten jälkeen. Nyt hän pani jauhot kaikkien epäilijöiden suuhun.
NHL:ssä loistanut Mikko Rantanen heräsi horroksestaan pelin edetessä. Päätöserässä maailmanluokan hyökkääjä esitti jo muutaman maailmanluokan väläyksen.
Viime kevään MM-turnauksessa loistaneet Mikael Granlund ja Miro Heiskanen hilasivat odotukset huippuunsa myös Rantasen suhteen.
Saksa on kuulunut isojen kiekkomaiden ykköshaastajiin jo pitkään ja järjestänyt yhden olympiapomminkin (hopeaa 2018), mutta tämä rima ei ole enää Leijonille riittävän korkealla.
Kun Jukka Jalosen johtama menestyskone on voittanut neljästä tuoreimmasta arvoturnauksesta kolme ja menettänyt kullan siinä neljännessäkin tapahtumassa vasta finaalin jatkoajalla, joukkueelta on lupa odottaa paljon enemmän kuin tämän kevään kahdessa ensimmäisessä MM-ottelussa on nähty.
Toki Suomi paransi tuntuvasti USA-avauksesta, mutta mitään muuta suuntaa ei ollutkaan täydellisen pohjakosketuksen jälkeen. On kuitenkin selvää, ettei lauantainen esitys riitä vielä alkuunkaan.
Ongelmia riittää edelleen sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Taas kerran nähtiin, ettei turhia jäähyjä ole varaa ottaa. Saksa rokotti kerran ylivoimalla ja kerran pian Leijonien kahden peräkkäisen rangaistuksen jälkeen.
Leijonien avausvoitto oli tärkeä juttu ennen kaikkea kiekkokansan kisafiilistä ajatellen. Keväinen karnevaali pyörii taas entistä riehakkaammin. Leijona-fanien heräämisestä saatiin lupaavia viitteitä Nokia-areenan lauantai-illassa.
Tuloksenteon vinkkelistä toisellakaan tappiolla ei olisi ollut juuri merkitystä. Nykyinen kisaformaatti takaa Leijonien tasoiselle joukkueelle pudotuspelipaikan huonossakin turnauksessa. Suomi ei ole jäänyt kahdeksan parhaan ulkopuolelle kertaakaan keväällä 1992 alkaneella playoff-aikakaudella.
Yhdeksänneksi jääneelle Ruotsille sattui käsittämätön työtapaturma toissa keväänä.
Leijonien MM-urakka jatkuu maanantaina aina säväyttävällä hegemoniaottelulla Ruotsia vastaan.
Tämä on viimeinen iso välietappi isäntien iskukyvyn mittaamiseen. Onnistuminen toisi rauhan menestysprosessin kehittämiseen. Kaikki tietävät, että joukkue mitataan toden teolla vasta puolitoista viikkoa myöhemmin pelattavassa puolivälierässä.
Välissä höntsättävistä Ranska-, Unkari-, Itävalta- ja Tanska-kamppailusta ei voi vetää isoja johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen.
Ruotsi-peli on merkittävä kypsyyskoe myös historiallisessa valossa. Suomi ei ole pystynyt kaatamaan Ruotsia vielä koskaan MM-kotikisoissa. Ruotsi on voittanut yhdeksästä kohtaamisesta viisi ja neljä kertaa on pelattu tasan.
Joukkoon mahtuu erittäin katkeria hetkiä. Pahin sulaminen koettiin keväällä 2003, kun Leijonat menetti puolivälierässä 5–1-johdon. Totisia miehiä nähtiin myös 1991, kun Ruotsi nousi päätösminuutilla 2–4-tilanteesta tasoihin kahdella Mats Sundinin osumalla.
Ruotsi ei ole ollut Suomelle mikään mörkö enää pitkään aikaan. Niinpä Leijonien on korkea aika kirkastaa kilpensä myös kotiyleisön edessä.
