Seagulls–Kauhajoki 91–66.
Seagulls on mestari voitoin 4–2.
Vihdoinkin Seagulls sai haluamansa. Töölön Kisahallin summeri käynnisti riehakkaat koripallon mestaruusjuhlat, kun Kauhajoen Karhubasket kaatui 91–66.
Kultaan vaadittiin kuusi loppuottelua, kunnes Seagullsin tavoite täyttyi voitoin 4–2.
Mestaruus palasi Helsinkiin 25 vuoden tauon jälkeen. Jo oli aikakin, voisivat monet lajia seuraavat sanoa.
Pelaajat halasivat toisiaan, ja varsinkin Timo Heinosta. Hän on joukkueen nestori ja pisimmän uran pelannut varma onnistuja.
”Hyvät fiilikset. Ei ole oikein sanoja kuvaamaan. Uskomaton joukkue ja kovat pelit. Onneksi saatiin yksi vierasvoitto. Se auttoi tähän”, Heinonen sanoi voittolaulujen soidessa.
Lassi Nikkarinen valittiin ottelun parhaaksi ja René Rougeau finaalien parhaaksi pelaajaksi. Valinnat osuivat oikeaan, vaikka Jeffrey Carrollinkaan valinta ei olisi ollut vääryys.
Voisi kuvitella mestaruusottelua jännityksen sokaisemaksi, mutta kaikkea muuta. Seagulls aloitti rennosti ja niin letkeästi, ettei olisi uskonut kyseessä olevan kauden tärkein ottelu.
Ehkä jännitys ja paineet puristivat Karhubasketin pelaajat takalukkoon, kun helpotkaan heitot eivät onnistuneet.
Kotijoukkue puhalsi ottelusta jännityksen ulos heti ensimmäisillä minuuteilla. Piste-ero alkoi kasvaa ja kasvaa.
Ennen taukoa Seagulls käväisi jo huimassa 27 pisteen johdossa. Kotijoukkueen kolmikko René Rougeau, Jeffrey Carroll ja Antti Kanervo oli elementissään. Kun tähän lisättiin Zena Edosomwanin vahva möyriminen molempien korien läheisyydessä, alkoi ratkaisu lähetä ja tunnelma kirvota.
Kanervo osaa heittää läheltä ja kaukaa. Kuudennessa finaalissa hän pelasi parhaan ottelunsa, kun Seagulls rakensi ratkaisua. Kanervon olemuksesta näki, kuinka paineet rapisivat pois, kun kaksi tärkeää kolmen pisteen heittoa upposi.
”Tultiin kaikki hurjalla sykkeellä peliin ja oli itseltä ja koko joukkueelta äärimmäisen hyvä peli”, Kanervo sanoi. Hän pelasi uransa neljännen kerran finaaleissa ja voitti vihdoin. Kaikki finaalitappiot tulivat Joensuun Katajassa.
”Minun mielestäni oltiin parempia jo viime pelissä, mutta emme pystyneet voittamaan sitä. Kauhajoki on hyvä joukkue, mutta me oltiin parempia.”
Toisella puoliajalla enää pelattiin kelloa sammuksiin. Seagulls ei uskonut menettävänsä johtoa eikä Karhubasket saavansa eroa kiinni.
Jännitys ei jaksanut palata Kisahalliin, vaikka Jaye Crockett nosti kavennuksen kymmeneen pisteeseen. Tämän ottelun palkinnot oli jaettu aikaisemmin.
Seagullsin voitto toi ison joukon uusia Suomen mestareita, mutta Timo Heinonen, 41, on odottanut tätä pisimpään.
Heinonen pelasi finaaleissa vuonna 2010, kun Torpan Pojat ylsi viimeisen kerran loppuotteluun. Silloin Heinoselle jäi käteen hopeamitali, joka kirkastui kultaiseksi heti 13 vuotta myöhemmin.
”Kyllä tämä tuo hyvitystä. Tätä tässä koetetaan saada, ja vihdoin saatiin”, Heinonen sanoi.
Seagulls oli saanut lisäkapasiteettia Kisahallin käytävien seisomapaikoille ja nostettua katsojamäärän ripauksen yli 1 500:n. Ja se kuului, kun halli oli seiniä myöten täysi.
Korisfanit seisoivat monessa rivissä hallin pitkillä sivuilla, ja osa joutui vain kuuntelemaan peliä toistensa selkien takana. Finaali sai arvoisensa yleisön.
Lue lisää: Okko Järvi liikuttui, kun pyörätuolissa istuva isoisä seurasi finaalia katsomossa
Lue lisää: Lokkien puolustus pilkistää pokaalin takaa
