Kokoomuksen Petteri Orpon johtama nelikko virittelee uutta hallitusta ja patistelee suomalaisia kuntoilemaan, mutta puoluepomojen omat toimet eivät vielä vakuuta.
Orpo, Riikka Purra (ps), Sari Essayah (kd) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) pitivät perjantaina 3,5 kilometrin pituisen kävelykokouksen ja kommentoivat sen jälkeen alustavia suunnitelmiaan suomalaisen liikuntapommin purkamiseksi.
Kaikki olivat tietenkin huolissaan kansan rapistuvasta kunnossa ja syystäkin, sillä se uhkaa jo hyvinvointivaltion perusteita, suomalaisten työ- ja veronmaksukykyä.
Esimerkin näyttäminen eli kävely Katajanokan hulppeissa maisessa jäi toistaiseksi nelikon ainoaksi konkreettiseksi toimeksi suomalaisten liikuttamiseksi.
Tähän asti poliitikoilta kuultiin lähinnä latteuksia. Anna-Maja Henriksson totesi, että kävelemään lähteminen ei maksa mitään.
Orpo mainitsi urheiluseurojen merkityksen ja kantoi huolta kuntien kyvystä ylläpitää liikuntapaikkoja, mutta ei ottanut konkreettisemmin kantaa asioihin.
Lauantaina Orpo täsmensi, että kävelytempauksella nelikko halusi viestiä liikkumattomuuden ongelman ratkaisemisen tärkeyttä ja että asiaa katsotaan poikkihallinnollisesti kaikissa ryhmissä.
Konkreettisia ajatuksia on syytä tulla pian. Hallitusneuvotteluissa niitä säädetään ainakin kansanedustaja Ritva Elomaan (ps) johtamassa ryhmässä, johon kuuluu muun muassa ex-triahtlonisti Pauli Kiuru (kok).
”Voi olla sama, mitä koulu ja varhaiskasvatus tekevät liikunnan lisäämiseksi, jos kotona sen tärkeyttä vähätellään.
Vaikka käveleminen ja puissa kiipeily on ilmaista, suomalaisten liikuttaminen vaatii myös rahaa ja erityisesti liikunnan ja urheilun merkityksen laajaa tunnistamista.
Yhteiskunta tavoittaa lasten koko ikäluokan varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Siellä liikuntaa on syytä olla nykyistä enemmän jo tuntimääräisesti. Se maksaa.
Myös urheiluseurat tarvitsevat tukea, kuten edullisia harrastuspaikkoja ja rahaa esimerkiksi ohjaajien ja valmentajien palkkaamiseen.
Liikuntapaikkojen ja muun infran on oltava sellaisessa kunnossa, että liikkuminen on mukavaa ja houkuttelevaa.
Hallien, kenttien ja muiden urheilupaikkojen lisäksi kyse voi yksinkertaisimmillaan olla vaikkapa kunnon pyörätelineistä, johon fillarin voi lukita kaupungilla tukevasti.
Infrasta huolehtiminen on velkaantuneellekin valtiolle helppo hoitaa, jos tahtoa riittää. Summat eivät ole valtavia.
Reiluuden nimissä on sanottava, että tulevan hallituksen tehtävä ei ole helppo.
Poliitikkojen ja virkamiesten pitää nimittäin keksiä keinot, joilla muutetaan mukavoituneen kansan elämäntapa pysyvästi terveellisemmäksi.
Ruoka ja drinkki maistuvat keskimäärin suomalaisille, kumijalka vie kätevästi paikasta toiseen ja leppoisa vapaa-aika viehättää.
Ja kuten jokainen tietää, ryhtiliike syntyy harvoin ulkopuolisen käskystä. Se vaatii omaa hoksaamista ja havahtumista.
Porkkana voi joskus toimia, raippa harvemmin. Vetääkö suomalainen leukoja, kun poliitikko käskee?
Asennemuutosta kuitenkin tarvitaan. Se on oleellisin asia jo siksi, että lapset oppivat vanhemmiltaan ja myös penseä suhtautuminen periytyy.
Jos vanhemmat röhnöttävät sohvalla, lapsetkaan tuskin rientävät ulos leikkimään ja pelaamaan.
Voi olla sama, mitä koulu ja varhaiskasvatus tekevät liikunnan lisäämiseksi, jos kotona sen tärkeyttä vähätellään.
Lue lisää: Poliitikot vähättelevät liikuntaa, vaikka tietävät sen tärkeyden – kokoomuksella on näytön paikka
Lue lisää: Hei Orpo! Suomella on paha ongelma, joka maksaa jo miljardeja