Puolustus voittaa pokaaleja, hyökkäys hurmaa fanit. Sanonta on hyvin tuttu huippujalkapallosta. Yhtä lailla fraasi osuu koripalloon.
Heikki Miettinen
Seagulls tikkasi alakerran sellaiseen tukkeeseen, ettei Karhubasket saanut juuri yhtään vapaita heittopaikkoja.
Ja kun rakennettuja heittopaikkoja tuli, eivät kauhajokisten pallot uponneet koriin.
Kuvaavin ja kenties koomisin esimerkki tuli, kun Seagullsin takamies Lassi Nikkarinen puolusti korin alla Daniel Dolencia vastaan. Dolenc perääntyi ja syötti pallon pois, vaikka on 18 senttiä Nikkarista pitempi.
Tätä se oli niin pitkään, kun ottelu pysyi elossa. Seagulls rakensi korinaluksen ahtaammaksi kuin ruuhkametron.
Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun Seagullsin puolustus imi Kauhajoen hyökkäysajan nollaan. Siinä alkoi happi ja usko loppua hallitsevalta mestarilta.
Mestaruus on pelaajien, mutta hyvin paljon myös valmennuksen. Kippari René Rougeau voitti Karhubasketissa kolme kultaa, mutta siirtyi täksi kaudeksi Seagullsiin. Hän toi kokemuksensa ja voittokulttuurin tullessaan.
Samoin teki päävalmentaja Jussi Laakso. Hän valmensi Karhun kahteen mestaruuteen. Nyt tuli ”Lokeissa” kolmas.
Seagullsin päävalmentaja Jussi Laakso ja Jeffrey Carroll Jr. iloitsevat kultamitalit kaulassa tiistaina.
Finaalit ratkesivat lopulta selvästi ja isolla erolla, mutta vastakkain olivat kauden kaksi ehdottomasti parasta joukkuetta.
Parketilla oli suuria nimiä, persoonia ja kotimaisia tähtiä.
Yleisökin heräsi mukaan kannustukseen ja osasi antaa arvoisensa aplodit, kun Timo ”Timi” Heinonen pokkasi kultamitalinsa.
Se meni oikeaan osoitteeseen, ja pitkän odotuksen jälkeen.
Pantteripatsas alkoi löytää osoitteensa tahdon ja puolustamisen kautta.
