Tampere
Leijonien hyökkääjällä Jere Sallisella oli lapsuudessa harjoitteluolosuhteet kunnossa. Sallinen, 32, nimittäin pääsi pelaamaan kotipihalla pienessä kaukalossa.
Se oli paras vaihtoehto, kun perheen poikien kiekkoinnostus oli valtaisaa.
”Isällä meni hermot, kun lämittiin autotallin seinään ja se alkoi hajota. Hän päätti rakennuttaa pienen kaukalon, jossa oli koristelineet ja lätkämaalit. Siellä kävi koko kylä joka päivä pelaamassa”, Espoossa varttunut Sallinen kertoo.
Sallisten kotona pelatuista pihapeleistä kerrottiin myös viime syksynä ilmestyneessä Noora Rädyn elämäkertakirjassa Leijonakuningatar.
Marika Lehdon kirjoittamassa kirjassa kerrotaan, miten Jäähongan juniorit saattoivat mennä Salliselle pelailemaan koulun jälkeen, käydä sen jälkeen treeneissä ja palata pihapeleihin vielä illaksi.
Iltapelit oli kirjan mukaan mahdollista kaukalon laitaan asetetun valonheittimen ansiosta.
”Olisiko pelattu kolmella kolmea tai neljällä neljää vastaan. Joskus haluttiin vähän tiukempaa, niin laitettiin kaikki ketkä pääsi kentälle”, Sallinen muistelee.
Räty oli Sallisen mukaan kova luu maalin suulla.
”Hän oli ikäluokan paras veskari siihen aikaan. Voitti paljon pelejä meille”, Sallinen sanoo.
Räty onnistui tekemään itselleen jääkiekosta ammatin, vaikka naisten puolella se on huomattavasti miehiä vaikeampaa.
Aiemmin tällä viikolla kerrottiin, että Räty torjuu ensi kaudella Pohjois-Amerikassa PHF-liigassa.
”Noora on loistava maalivahti ja hyvä pelaaja. En tarkalleen tiedä, miten naisten jääkiekossa asiat menevät korvausten osalta, mutta ei varmasti ole helppoa tehdä lajista ammattia”, Sallinen sanoo.
Sallinen mainitaan Rädyn kirjassa muutamaan otteeseen. Eräs maininnoista liittyy siihen, miten tyttöjen ja poikien tunteenpurkauksiin suhtauduttiin eri tavoin.
”Ympäristön puolesta minulla olisi ehkä ollut helpompaa, jos olisin ollut poika. Olihan jo täysi-iän kynnyksellä ensimmäiset liigapelinsä pelannut Jäähongan pelikaverini Jere Sallinen viskellyt lapsena mailaansa kentällä, mutta ehkäpä sellaista ymmärrettiin paremmin”, kirjassa kirjoitetaan.
Sallinen myöntää, että maila sai lapsena ajoittain kyytiä.
”Tunteella peliä pelataan. Kyllä hermot meni, jos ei joka päivä niin joka toinen päivä”, Sallinen sanoo.
Oman mausteensa tunnepuolelle pihapeleihin toi myös pelaaminen isoveli Tomia vastaan. Tomi Sallinen pelasi Leijonien MM-miehistössä vuonna 2016 ja edusti päättyneellä kaudella Luulajaa SHL:ssä sekä Kometa Brnota Tšekin liigassa.
Jäähongan junioreissa kaksikko pelasi nuorempana samassa joukkueessa.
Jere Sallinen sanoo, että hermot menivät välillä myös isoveljen kanssa vääntäessä, mutta samassa joukkueessa pelaamisesta myös apua.
”Tomi on ollut tuki ja turva tavallaan. Oli aina helppoa, kun isoveli ollut samassa jengissä. Vaikka otimmekin nuorempana yhteen aika paljon jääkiekon merkeissä, niin hienoahan se oli.”
”Siitä on varmasti ollut suuri apu, kun koko nuoruuden on pelannut vuotta tai kahta vanhempien kanssa. Kyllä siinä kehittyy nopeammin. Myös vanhemmille se on varmasti ollut helpompaa. Ei ole tarvinnut kuskailla joka päivä kaksiin treeneihin.”