Sijoittajan opissa

Erkki Sinkko on eläkkeellä oleva lukion opettaja, joka teki itsestään miljonäärin osakesijoituksilla ja lopetti päivätyöt. Nyt hän neuvoo 50 vuoden kokemuksella, miten nuoremmat voivat toistaa hänen temppunsa.

Osakesijoittaja Erkki Sinkko ei ole koskaan sijoittanut velkarahalla. ”Kun ei ole sijoitusvelkoja, ei tarvitse huolehtia niistä.”


30.6.2021 7:00 | Päivitetty 24.10.2021 13:55

Jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa ainutlaatuinen ja todistavansa historian jonkinlaista päätepistettä. Esimerkiksi sukupolven ensimmäistä pörssiromahdusta käsitellään usein merkkinä jostain kaiken muuttavasta katastrofista.

Erkki Sinkko, 83, on vuosikymmenien ajan nähnyt pörssissä suuria markkinaliikkeitä. Vuosi sitten hänen perheensä salkun arvosta lähti 30 prosenttia, kun maailma pelästyi koronaa.

Arvonlasku ei jännittänyt. Sinkolla oli taktiikka, jota hän on toteuttanut aina, kun pörssit ovat romahtaneet – oli kyse sitten öljykriisistä vuonna 1973 tai Suomen lamavuosista 1990-1993.

”Kerään kaikki perheen rahat yhteen, siemenperunatkin. Laitan ne pörssiin, aina. Niin tein viime vuonnakin. Elimme suunnilleen leivällä ja vedellä hetken aikaa.”

Millaisia osakkeita ostat pörssiromahduksessa?

”Kokemus on osoittanut, että silloin kannattaa ostaa parhaita osakkeita.”

Miten määritellään paras osake?

”Se, joka oli paras ennen romahdusta.”

Miten se määritellään?

”No, se on väitöskirjan aihe.”

Vuosi sitten Sinkko osti suomalaisia konepajoja, koska hän ajatteli, että ”suomalaiset pärjäävät isoissa esineissä”. Salkkuun tarttui muun muassa Metso Outotecia, Valmetia, Vaisalaa, Konecranesia ja Cargotecia.

Esimerkiksi Metso Outotecin osakkeen arvo on noussut maaliskuusta 2020 kolmesta eurosta yli yhdeksään euroon.

”Olin erittäin oikeassa.”

Mikäli osakesijoittaminen jännittää, Sinkko suosittelee vaihtamaan alaa, esimerkiksi taide-esineiden keräilyyn. Hän osoittaa takanaan olevaa maalausta.

”Se on esteettinen sijoituskohde, josta voi saada paremmat yöunet.”

Häntä on kuulemma aidosti jännittänyt pörssiromahdus viimeksi 1990-luvun alussa, kun Helsingin pörssin indeksi laski yli 70 prosenttia kolmen ja puolen vuoden aikana.

Suomen yhtenä virallisena osakekommentaattorina tutuksi tullut Sinkko oli suositellut Uuden Suomen lukijoille Nokian ostamista 24 kertaa jo pelkästään vuonna 1989. Vain pari vuotta myöhemmin koko yhtiö oli matkalla konkurssiin.

”Luoja paratkoon. Silloin minua jännitti. Nokia oli niin huonossa kunnossa, että se ei kelvannut edes Ericssonille ostettavaksi. Tämä oli pohjanoteeraus.”

”Minä pelkään velkaa kaikilla tasoilla erittäin suuresti.”

Erkki Sinkko on ollut osakesijoittaja jo 50 vuotta. Hän haluaa sanoa nuorille, että aivan pienelläkin kannattaa aloittaa, koska markkinoilla pienestä kasvaa suurta.

Omia rahojaan hän ei ole kuitenkaan miettinyt romahduksessa. Tähän on yksi selvä syy, jonka hän haluaa jakaa myös nuoremmille sijoittajille.

”Minä pelkään velkaa kaikilla tasoilla erittäin suuresti. Nuorille haluan sanoa, että älkää lähtekö velkarahalla mukaan. Sijoittakaa osakkeisiin vain niin paljon kuin voi hävitä.”

"Kun ei ole sijoitusvelkoja, ei tarvitse huolehtia niistä. On paljon tunnettuja suomalaissijoittajia, jotka pyörivät talouslehdissä, mutta omistavat paljon velkaa.”

Hän muistuttaa, että on kuitenkin tilanteita, joissa ihmisten on pakko myydä osakkeita. Tällaisia ovat esimerkiksi avioero tai asunnonvaihto, jossa käteen on jäänyt tyhjä asunto.

”Otan vain osaa. Se tilanne on hankala, ja hankalia tilanteita kannattaa välttää.”

Helsingin kantakaupungissa asuva Sinkko osti nykyisen asuntonsa 1980-luvulla, kun hän muutti perheineen Perniöstä Helsinkiin. Asunto on hyvin perinteinen eläkeläisasunto: nojatuoleja, postikorttikokoelmia ja vuosikymmeniä käytettyjä huonekaluja.

Mistään ei aavistaisi, että asunnossa asuu osakemiljonääri. Paitsi siitä, että asunnon velkakirjaa ei löydy mistään.

”Ostin tämän osaketuotoilla velattomana yli 30 vuotta sitten.”

Kaikki varakkaat aina sanovat, että raha ei näyttele suurta roolia arjessa, mutta Sinkko tuntuu tarkoittavan sitä. Hänellä ei ole autoa, eikä seinillä ole kuvia kalliilta lomamatkoilta.

Päällä on sama Marimekon paita, joka Sinkolla on lähes aina.

Sinkko muistuttaa olevansa evakkolapsi. Vaimokin on monilapsisesta perheestä, jossa raha ei kasvanut puussa. Lähtöolot luovat kivijalan.

”Olemme luonteeltamme vaatimattomia.”

”Lykätkää oman asunnon ja auton ostamista. Lopettakaa lomamatkat ja luopukaa alkoholista.”

Aivan tyhjästä hänkään ei aloittanut, Sinkko korostaa. Sinkko kertoo, että hänen vanhempansa tekivät lujasti töitä. Äiti jätti hänelle perinnöksi nykyrahassa noin 18 000 euroa.

Kaikilla ei ole pääomaa, jolla aloittaa.

Sinkko sanoo olevansa nyt tyly.

”Lykätkää oman asunnon ja auton ostamista. Lopettakaa lomamatkat ja luopukaa alkoholista. Laittakaa edes vähän rahaa pörssiin joka kuukausi. Vähitellen tuottoa kertyy niin, että se tuntuu taloudessa.”

Itse hän pystyi muuttamaan äidin perinnön ”kahdeksannumeroiseksi velattomaksi osakesalkuksi”.

Sitten Sinkko keksii, miten rikkaus on muuttanut heitä.

”Meillä on varaa olla ilman autoa. Viimeksi kävimme Kokemäellä, siellä Satakunnassa saakka. Teimme pitkän matkan taksilla”, hän kertoo.

”Maksoimme laskua, ja se oli kummallisen halpa. Oliko se jotain päälle 200 euroa? Herranjumala.”

Monet nuoret aloittavat sijoittamisen sen takia, että tulevaisuudessa siintävät rikkaudet.

Onko se Sinkon mielestä väärä ajatusmalli?

”Ei. Se on täysin oikea.”

Aikoinaan äidinkieltä ja talousoppia muun muassa Vaalan ja Perniön lukioissa opettanut Sinkko pitää luennon, jota hän piti aikoinaan myös oppilailleen 1970-luvulla. Sinkko lopetti opettamisen 1980-luvulla, kun rahat riittivät sijoittajana elämiseen.

Ensin avataan tili, sitten sinne talletetaan rahaa. Sen jälkeen alkaa hänen mielestään helpoin osuus, kun pitää alkaa ostaa osakkeita.

”Uskallan sanoa, että jokaisesta tulee rikas, kun vain pysyy pörssissä ja sijoittaa oikein.”

Hän pitää säännöllisesti yhteyttä noin neljänkymmenen entisen oppilaansa kanssa. Kaikki ovat Sinkon mukaan miljonäärejä.

Häntä hymyilyttää.

”Ei sitä tietenkään aukottomasti pysty todistamaan, mutta hyvin he ovat pärjänneet.”

”Tästä on tullut harrastus. Kerään myös postikortteja.”

Toisaalta monet nuoret tulevat markkinoille tietämättä, mitä siellä pitää tehdä. Harva on kuin Sinkko, joka osaa analysoida jokaisen ostettavan yhtiön erikseen.

”Tietämätöntä rahaa” on virrannut pörssiin muun muassa viime vuonna, kun markkina-arvot kasvoivat, vaikka yritysten tilinpäätökset eivät nousua välttämättä tukeneet.

Sinkko muistelee 2000-luvun taitteen teknologiabuumia.

”On myönnettävä, että säälin nuoria, jotka tulivat vuoden 2000 markkinoille hirveään hintaan ja menettivät rahansa. Sen jälkeen heistä ei moni pörssiin tullut. Pitää olla varovainen.”

Mutta miksi hän jatkaa pörssisijoittamista, vaikka ei tarvitse enää rahaa?

”Tästä on tullut harrastus. Kerään myös postikortteja, ja ennen pandemiaa kävimme Tukholmassa. Yhtenä vuonna kävimme kymmenen kertaa. Se on hirveän kivaa.”

Nykyään multimiljonäärinä Sinkko enää harrastaa sijoittamista. Muita harrastuksia ovat postikorttien keräily ja Tukholmassa matkustelu.

Nyt harrastus on kuitenkin ollut vähän aikaa tauolla. Sinkko sanoo hintojen olevan liian korkealla verrattuna tulostasoon, joten hän pelkää romahduksen olevan lähellä. Alkuvuoden aikana Sinkko on myynyt osakkeita pois.

Kerätäkseen kuulemma ”sotakassaa”. Lisäksi kesällä pitää olla käteistä.

”Minulla on 50 vuoden kokemus kesän alennusmyynneistä. Se tapahtuu myös nyt. Kun markkina laskee, niin meidän perheessä odotetaan innokkaasti, mitä saisi hyvään hintaan.”

Yhteen yhtiöön hän on kuitenkin panostanut.

Kahdeksan vuotta sitten YIT:stä irtautuneen kiinteistötekniikkayhtiön Caverionin osake on vuosien varrella sahannut ylös ja alas, mutta nyt Sinkko uskoo siihen.

”Yhtiö on tehnyt huonoja projekteja ja sen kannattavuus on ollut heikkoa, mutta nyt siellä on tervettä pöhinää.”

Sinkko pitelee käsissään ensimmäisiä osakekirjojaan. Hän ei kuulemma 1960-luvulla ollut tietoinen, että Yhtyneet Paperitehtaat on niin huono yhtiö kuin se silloin oli. Kyseessä oli vinkki, jonka hän oli saanut opettajien lehdestä.

Toimitusjohtaja Juuso Walden investoi kuitenkin liian innokkaasti ja yhtiö joutui vuonna 1970 konkurssin partaalle. Hangon satamaan jäi paperikone, koska yhtiöllä ei ollut rahaa hakea sitä pois.

”Nyt tämäkin on UPM, pörssin parhaita papereita.”

Sinkko muistuttaa, että kaikki yhtiöt ovat omanlaisiaan, vaikka ala olisi sama. Tämä pätee myös nykyiseen markkinatilanteeseen, siksi hän Caverioniakin on ostanut.

Yleisindeksille Sinkko ei anna paljon painoarvoa.

”Se on oppi, minkä olen oppinut. Kaikilla yhtiöillä on oma historiansa, toimintatapansa, johtajansa ja johtotyylinsä. Yhtyneillä Paperitehtaillakin Walden vaihtui Niilo Hakkaraiseen vuonna 1970, ja hän oli loistava.”

”Jos sanoi, että omisti osakkeita, niin piti varoa, ettei tiiliskivi putoa päähän.”

Kun Sinkko aloitti pörssisijoittamisen, Suomi oli erilainen kuin nykyään. Rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa, joka vaati kalkkia ja sementtiä. Hän siis osti Lohjan ja Paraisten kalkkiyhtiöiden osakkeita.

Sijoittamisesta ei puhuttu. Konepajojen työläiset piilottelivat kuulemma osakekirjoja taskuissaan.

”Jos sanoi, että omisti osakkeita, niin piti varoa, ettei tiiliskivi putoa päähän. Ihan oikeasti. Se oli poliittisesti niin rasitteinen asia.”

Osakemarkkinoilla on paljon ihmisiä, joita Sinkko suosittelee välttämään. Esimerkiksi pankkien analyytikoita Sinkko ei mielellään kuuntele, koska he ovat kytköksissä alan toimijoihin.

Nyt kaikki on toisin. Sinkko lähes liikuttuu sanoessaan, miten onnellinen on viime vuosien kehityksestä, jossa naisetkin ovat löytäneet pörssiin.

Hän käyttää tilaisuuden hyväkseen ja sanoo, miten Helsingin Sanomatkin voi nykyään käyttää ”kansankapitalismi”-sanaa pääkirjoituksissaan. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista.

Sanaa ei mainittu 1970-luvulla edes opettajainhuoneissa, vaikka opettajat kuulemma tienasivat hyvin, ja monet sijoittivat myös osakkeisiin.

Kansankapitalismin mainitseminen tarkoitti poliittista kannanottoa. Nyt vaikutus on haihtumassa. Sinkko määrittelee sanaa hyvinvointiyhteiskunnan kautta.

”Hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisilta kerätään rahaa yhteiseen kassaan, jota poliitikot pyörittävät.”

”Kansankapitalismi lähtee siitä, että yksilöllä on itselläänkin vastuuta omasta elämästään, ettei aina olla käsi ojossa yhteiskunnan suuntaan.”

Mutta pörssissäkin voi menettää rahaa, jos sijoittaa väärin. Jos ihminen ei tiedä mitä tekee, niin ei välttämättä kannata tehdä.

Kyseessä on oppimisprosessi, johon kannattaa Sinkon mukaan aina hypätä. Sen läpikäymiseen auttaa, jos ei pelaa suuremmalla määrällä kuin on varaa hävitä.

Sinkko sanoo, että hyvät yhtiöt kallistuvat aina syystä. Niitä kannattaa ostaa, vaikka ne olisivat juuri saavuttaneet huippunsa. Esimerkiksi Kone oli jo 1990-luvulla kallis osake, mutta nyt se on paljon kalliimpi.

Kaikki kalliit yhtiöt eivät ole kuitenkaan hyviä. Esimerkiksi Sinkko nostaa listautumiset, joihin hän ei ole koskaan osallistunut.

”En uskalla. Teen kotiläksyt ja ostan aina vasta, kun ensimmäinen tuloslaskelma ja tase on julkaistu.”

Etkö ole koskaan osallistunut listautumisantiin?

”Tilastollisesti tulokkaissa voi olla pari huippua muutaman vuoden päästä. Suurin osa on kuitenkin pettymyksiä.”

Minkä yhtiön listautumiseen olisi pitänyt osallistua?

”Ylimalkaan tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei sovi jäädä miettimään. Kannattaa tähdätä tulevaisuuteen.”

Perniöläinen opettaja toteutti omat unelmansa jo 1980-luvulla, kun hän osti Helsingin kantakaupungista velattoman asunnon. Materiaalille Sinkko ei anna arvoa. Hän sanoo olevansa niin rikas, että hän ei tarvitse autoa.

Kuka?

Erkki Sinkko

  • 83-vuotias entinen opettaja, joka ryhtyi täysipäiväiseksi sijoittajaksi ja nousi osakemarkkinoilla miljonääriksi.

  • Pitänyt lukuisia sijoituskursseja ja -puheenvuoroja ympäri Suomea vuosikymmenien ajan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita