Juha Vuorinen myi koko tuotantonsa WSOY:lle, koska tajusi järkyttävän muutoksen, joka kirjabisnestä odottaa. - HS Visio | HS.fi

Juha Vuorinen myi koko tuotantonsa WSOY:lle

WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen sanoo, että kirjabisneksessä on eletty neljä vuotta uutta aikakautta. Sen seurauksena myös omakustannekirjailija Juha Vuorinen solmi yhtiön kanssa yhteistyösopimuksen.

Timo Julkunen ja Juha Vuorinen ovat jatkossa yhteistyökumppaneita.

26.10. 8:00 | Päivitetty 26.10. 9:36

Internetin keskustelupalstoilta 1990-luvun lopussa alkanut juoppohullu tarina on uuden edessä, kun pitkään omakustannekirjailijana työskennellyt Juha Vuorinen on myynyt koko tuotantonsa Werner Söderström Osakeyhtiön omistamalle Bazar-kustantamolle.

Vuorinen myöntää, että monet voivat hämmästellä hänen liikettään. Yli kaksi miljoonaa kirjaa myyneen Vuorisen tuotantoa on kulutettu tänä vuonna enemmän kuin koskaan, kun äänikirjamuoto antaa vanhoillekin kirjoille lisää elinaikaa.

”Joku voi kysyä, miksi annan rahasammon pois? Huomasin itsessäni ikääntyvän miehen ongelmia, ja jos voin keventää kuormaa kaatamatta sitä, niin kannattaa keventää.”

Äänikirjat ovat Vuorisen mukaan kirjallisuuden tulevaisuus. Tähän liittyvää osaamista hänellä ei ole tarpeeksi.

”Tajuan järkyttävän muutoksen, joka bisnestä odottaa vähän ajan päässä. Minulla ei paukut ja osaaminen riitä siihen. Nostin kädet pystyyn. Tarvitsin leveämmät hartiat.”

Sopimukseen sisältyy paitsi Vuorisen vanha tuotanto, myös lupaus kolmesta uudesta Dikdek-kirjasta, jonka koko kirjasarjaa Bazar lähtee myymään Saksaan.

Vuorinen, 54, sanoo, että juuri mahdollisuus yrittää vielä kerran kansainvälistä uraa oli vahva kannustin lopullisen päätöksen tekemiseen. Omakustannekirjailijana reitti Suomesta ulos olisi paljon mutkaisempi.

”Tämän ikäisenä ja näköisenä halusin ihan oikeasti vielä kerran kokeilla ulkomaita.”

Lue lisää: Oksennukselta ja raa’alta viinalta haisevaa tekstiä kirjoittava Juha Vuorinen on yksi Suomen rikkaimmista kirjailijoista.

WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen myhäilee Vuorisen vieressä. Kustantajalla on monta syytä hymyyn.

Joukkoon liittyy paitsi menestyskirjailija, jonka kanssa solmitun ”yhteistyösopimuksen” veroista ei ole Julkusen mukaan ennen nähty suomalaisessa kirjabisneksessä.

Lisäksi kirjateollisuus vetää.

”Katsoin aamulla, niin vuonna 2017 meillä oli 60 titteliä, jotka myivät yli 10 000 kappaletta eri formaateissa. Tänä vuonna yli 10 000 myyneitä titteleitä on yli 250. Kasvu tulee eri formaateista.”

Vielä tänä vuonna painettu kirja luo enemmän liikevaihtoa kuin digitaalinen muoto, mutta jo ensi vuonna myyntisuhde on tasan 50–50, Julkunen sanoo.

”Paljon puhutaan, että painetun kirjan suosio vähenee, mutta niin se ei mene. Meillä on painetun kirjan myynti noussut tänä vuonna 10 prosenttia. Digi kasvaa vain niin lujaa.”

Digillä Julkunen tarkoittaa e-kirjoja ja äänikirjoja, joista varsinkin äänikirjat ovat kustantamoille herkullinen kirjamuoto. Kun ”vanhassa maailmassa” yksittäiset kirjat myytiin kerran, niin äänikirjan voi myydä aina uudelleen.

Vanhoja kirjoja myös kuunnellaan aivan eri tasolla kuin vanhoja kirjoja luetaan.

”Äänikirjojen häntä on mieletön.”

Voisi olettaa, että uusi tapa kuluttaa kirjoja tarkoittaisi myös uutta tyyliä kirjoittaa kirjoja ja uusia tekijöitä.

Vuorinen sanoo, että korona on vauhdittanut muutosta. Hän ei ole mainostanut omia vanhoja kirjojaan missään, mutta silti äänikirjoista on ropissut rahaa tasaisesti.

”Olin positiivisesti järkyttynyt, kun näin koronan alkuaikana kuuntelijalukuja. Kun Storytelliltä tuli kvartaalitilitys, niin Kristian-kirjojen kulutus oli taivaissa, vaikka en ollut tehnyt mitään.”

Julkunen painottaa, että ”uutta aikakautta” on eletty vasta neljä vuotta. Sen ajan Suomessa on ollut käytössä erilaisia äänikirjallisuutta tarjoavia palveluja. Teknologia ja toimintatavat ovat vielä alkutekijöissä.

Voisi olettaa, että uusi tapa kuluttaa kirjoja tarkoittaisi myös uutta tyyliä kirjoittaa kirjoja ja uusia tekijöitä.

Tarina säilyy kuitenkin keskiössä, ja Vuorisen kaltaisia tarinankertojia tarvitaan, Julkunen kertoo.

”Meillä ei ole dataa, että joku olisi aloittanut kirjan vain äänen takia. Aina on tarinankerronta ollut ytimessä. Toki on tapauksia, missä printti on valtavan hieno, mutta ääni ei vain lennä.”

Äänikirjojen hinnat ovat Julkusen mukaan tällä hetkellä kohdillaan, jotta niistä syntyy katetta.

Vuorinen sanoo, että äänikirja on tuonut uutta kirjoitusprosesseihin. Kirjailijan täytyy pohtia, miten vitsi rakennetaan tai henkilöhahmo esitellään, jotta lauseet toimivat luettuina.

Esimerkiksi Vuorisen vanhempaa tuotantoaan ei ole kirjoitettu äänikirja-aikakaudella, mikä luo haasteen tarinan siirtämisessä silmästä korvaan.

Painajainen piparitalossa -kirjan eräässä kohdassa päähenkilö Tapsa ajatteli, mutta ei puhunut. Kohta oli kirjoitettu kursiivilla, jotta lukija ymmärtää. Äänikirja-aikakaudella se täytyisi tehdä selvemmin.”

Uutta kirjaansa Vuorinen kirjoittaa selkeästi äänikirja mielessään.

”Kirjoitan kohtia, joissa mietin, että lukija lukee iskulauseen tietyllä tavalla. Olemme menossa lähemmäs kuunnelmia, joissa on yksi lukija. Haluan toimia tietynlaisena ohjaajana joissain kohdissa.”

Jos tekoäly mahdollistaa George Clooneyn äänen käyttämisen ilman George Clooneyta, niin tarvitseeko George Clooneylle maksaa?

Sekä Julkunen ja Vuorinen sanovat, että äänikirjan kompastuskivi on lukija. WSOY:lla suurimmat virheet äänikirjoissa on tehty, kun ei ole luotettu intuitioon lukijaa päätettäessä.

Ihminen jättää äänikirjan nopeasti kesken, jos lukija ei miellytä.

”Pitää heti ekan pätkän perusteella myöntää, jos homma ei toimi. Yleensä, kun meillä on ollut epäilyksiä, niin data todistaa myöhemmin kirjojen jääneen kesken”, Julkunen kertoo.

Vuorinen toivoisi, että kirjailijat lukisivat enemmän kirjojaan, mutta Julkunen sanoo, että kaikkia ei voi päästää ääneen.

Julkunen kertoo seuraavansa tarkkaan teknologista kehitystä, mikä mahdollistaa jo nyt esimerkiksi ruotsiksi ja englanniksi täysin ihmismäisen robottiäänen.

Teknologia voi jo pian mahdollistaa, että ihminen saa itse valita kirjan lukijaäänen.

Ääni voi olla tekoälyllä luodun Tauno Palon tai vaikka lukijan oma. Tämä myös synnyttää mielenkiintoista keskustelua äänen omistajuudesta.

Jos tekoäly mahdollistaa George Clooneyn äänen käyttämisen ilman George Clooneyta, niin tarvitseeko George Clooneylle maksaa?

”Nämä ovat valtavan mielenkiintoisia kysymyksiä. Täytyy nyt muistaa, että olemme täysin alussa”, Julkunen pohtii.

Juha Vuorinen on parinkymmenen vuoden ajan ainakin halunnut esiintyä kirjallisuuspiirien ulkopuolisena hahmona, jolla on keskisormi pystyssä vanhojen instituutioiden edessä. Nyt keskisormi näyttää vaihtuneen peukaloon.

Vuorinen sanoo, että oikeasti keskisormi vaihtui kahteen peukaloon.

”Koko kirja-alalla myös Bonnierin kustantamoryppään ulkopuolella on mieletön sauma uuteen rynnistykseen.”

Mutta eikö Julkusta jännitä Vuorisen kaltainen henkilöinvestointi, joka on 54-vuotias perheenisä, jolla ei ole myytyjen omakustannekirjojen jälkeen enää taloudellista pakkoa tehdä työtä? Mitä jos Juha Vuorinen yllättäen huomaa haluavansa viettää toisenlaista elämää?

Vuorinen on hiljaa, mutta Julkunen naurahtaa.

”Sitä vaihtoehtoa ei ole laitettu riskikartalle isona. Motivaatio olisi tullut keskusteluissa läpi.”

Hetken mietittyään Vuorinen sanoo sopimuksen olevan hänelle juuri siksi mieluisa, että nyt saa keskittyä vain kirjoittamiseen. ”Säätäminen” kustannuspuolella loppuu.

”Ainoa stoppi, mikä minulle voisi tulla, liittyy terveyteen. Tunnen eläväni, kun saan tehdä hulluutta.”

Molemmat kieltävät, että WSOY olisi saanut Vuorisen latomalla tarpeeksi seteleitä pöytään.

Kokonaisuus, johon kuuluvat ennakkokorvauksen lisäksi myös äänikirjat ja Saksan markkinoille levittäytyminen, kuulemma ratkaisi.

”Ennakkokorvausta vastaan täytyy kuitenkin tehdä kirjoja. Joillain on käsitys, että menen aamupaskalle ja sen mukana tulee kirja.”

Vuorinen on jatkossa valmis myös auttamaan Bonnierin muita kirjailijoita markkinoinnissa ja ideoinnissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita