Kauppojen tyhjät hyllyt ovat aikamatka niukempiin aikoihin: Britanniassa varaudutaan nyt jouluruoka- ja joululahjapulaan. - HS Visio | HS.fi

Tyhjistä hyllyistä tuli Britanniassa arkipäivää – nyt pulaa seuraa jo maan tilastokeskuskin: Olutta riittää, porevettä ei

Runsautta ja valinnanvapautta pitää itsestäänselvyytenä, kunnes kaupassa joutuu tuijottamaan tyhjää hyllyä, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Annamari Sipilä.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 8:02

Että tämäkin asia piti johtavassa markkinatalousmaassa nähdä: Britanniassa maan tilastokeskus (ONS) on ryhtynyt seuraamaan viikoittain ruokakauppojen tyhjiä hyllyjä.

Taustalla on tämän vuoden uusvanha ilmiö eli pula. Kauppojen tyhjistä hyllyistä on tullut arkipäiväinen, joskin satunnainen näky.

Kun pandemia-ajan globaalit ongelmat yhdistyvät Britannian uuteen brexit-byrokratiaan, on seuraamuksena katkoksia jakeluketjuissa. Ja kun jakelu ei pelaa, eivät tavarat saavu markettiin silloin kun pitäisi.

Asiakas on uuden eksoottisen ongelman edessä: enää ei voi olla täysin varma siitä, että kaupasta saa aina juuri sitä mitä haluaa.

Britannian tilastokeskuksen ensimmäinen hyllyraportti julkaistiin marraskuun alussa. Sen mukaan huonoiten tarjolla oli porevettä. Yli viidenneksessä vierailluista kaupoista kuplavettä oli tarjolla heikosti tai ei lainkaan.

Poreveden jälkeen eniten pulaa oli pakastekalkkunoista, astianpesuaineesta, suklaarasioista sekä tuoreesta sianlihasta.

Vuodenvaihteen jälkeen pullovesipula saattaa paheta entisestään.

Listatuista tuotteista parhaiten tarjolla oli olutta. Yli 70 prosentista kaupoista oluttarjonta oli totutun runsasta. Prioriteetit tuntuvat siis olevan kunnossa.

Oluen jälkeen vähiten pulaa oli maidosta sekä tuoreista hedelmistä ja vihanneksista.

Tilastokeskuksen hyllyraportti on tietysti vain suuntaa antava.

Kenttätyön tekevät Kantar Public -yhtiön työntekijät, jotka vierailevat ruokakapoissa eri puolella Britanniaa ja arvioivat tarjonnan laajuuden. Ensimmäistä raporttia varten käytiin 275 kaupassa. Hyllyhuomioita kertyi 5 604.

Raportti kertoo vain sen, miltä tilanne näyttää kaupassa kävijän silmin. Tavaraa saattaisi hyvinkin löytyä kaupan takahuoneesta tai keskusvarastosta. Ratkaisevaa on se, mitä löytyy hyllystä.

Vuodenvaihteen jälkeen pullovesipula saattaa paheta entisestään. Syynä on Britannian EU-ero eli brexit.

Tammikuun 7. päivästä lähtien EU-maista ei saa enää tuoda Britanniaan vapaasti luontaisia kivennäisvesiä. Tuonti vaatii rekisteröitymistä ja brittiviranomaislupaa. Brittivesien viejät ovat joutuneet vastaavaan byrokratiamyllytykseen jo aiemmin EU:n puolella.

Joulun lähestyessä Britanniassa varaudutaan jouluruokapulaan sekä joululahjapulaan.

Pullovesipula – poreilla tai ilman – ei ole kuitenkaan ongelma, josta nykypäivänä viitsisi tosissaan valittaa. Kuka enää edes ilkeää juoda pullotettua vettä? Nyrkkisääntö on, että juomaveden ei pitäisi matkustaa rekalla enemmän kuin juojan.

Paikallinen vesijohtovesi on niin ilmastotietoisten kuin brexiteerienkin valinta. Vain erityisenä juhlapäivänä sietää siemailla lasipulloporevettä. Mutta vain kotimaista porevettä – ranskalaisen kuplaveden juominen Englannissa tai vaikkapa skottiveden nautiskelu EU:n puolella olisi jo liian dekadenttia.

Joulun lähestyessä Britanniassa varaudutaan jouluruokapulaan sekä joululahjapulaan. Fiksuimmat ovat jo varanneet kalkkunansa, ostaneet jouluviininsä ja suklaarasiansa sekä tilanneet joululahjansa.

Viime viikon kuumana vinkkinä kuulin, että ruusukaali saattaa loppua. Veikkaan, että edessä on vielä kansallinen ruusukaalipaniikki. Mitä olisikaan englantilainen jouluateria ilman ylenpalttista ruusukaaliannosta, josta puolet heitetään vettyneenä roskiin.

Päättäjät vakuuttavat, että ruoka ei lopu. Eikä ruoka tietysti lopukaan. Kyse onkin paljon hienosyisemmästä ongelmasta: saako omia suosikkeja juuri silloin kun itse haluaa.

Muissakin rikkaissa maissa on päästy kokemaan satunnaista näennäispuutetta. Kun pandemia on pannut tuotannon ja jakelun sekaisin, aukeaa aikamatka materiaalisesti niukempiin aikoihin ja yhteiskuntiin.

Vielä ennen pandemiaa oli muodikasta soimata kauppoja liian laajasta valikoimasta. Kriittiset kuluttajat ja vielä kriittisemmät kolumnistit kysyivät, että mihin ihmeessä tarvitaan satoja erilaisia saippua-, jugurtti-, mehu- tai kahvilaatuja ja -merkkejä. Että eikö riittäisi vähempikin. Täysin hyllyjen äärellä menee vain pää sekaisin.

Nyt valinnanvapaudesta valittaminen on laantunut. Runsaus ei olekaan itsestäänselvyys, eikä laaja tuotevalikoima markkinamiesten kuluttajan kiusaksi luoma vaiva. Tyhjä hylly voi odottaa lähempänä kuin pari vuotta sitten osasi arvatakaan.