Huonoja uutisia treidaajille: Osakekauppa ei olekaan yhteiskunnan tukipilari. - HS Visio | HS.fi

Ekonomisti väitti pörssin päiväkauppiaita turhiksi, ja oli oikeilla jäljillä

Pörssin merkitys ei näy kansantaloudessa vaan tasa-arvossa, kirjoittaa HS Vision toimittaja Alex af Heurlin.

5.1. 9:54

Ekonomisti Juha Itkonen (jota ei pidä sekoittaa kirjailija Juha Itkoseen) päätti räväyttää kunnolla. Hän otti maanantaina kohteekseen pörssin päiväkauppiaat eli treidaajat.

”Rohkenen sanoa: Päiväkauppiaat olisivat kansantaloudelle arvokkaampia työttöminä työnhakijoina. Päiväkauppa ei juurikaan tuota mitään, mikä nettona lisäisi ihmisten hyvinvointia, mutta työnhakijana olisi sentään tarjolla tuottavaan työhön”, ekonomisti Itkonen totesi Twitterissä ja jatkoi pohdintojaan myöhemmin HS Vision haastattelussa.

Vahva aloitus Vuoden provokaatio -kisassa, mutta puolitiehen jätetty. Yhtä hyvin voisi kysyä, onko mistään sijoittajien välisestä pörssikaupasta kansantaloudellista hyötyä.

Nasdaqin tilastojen mukaan liikuttavan pieni osuus pörssissä käydystä kaupasta hyödyttää pörssiin listattuja yhtiöitä.

Perinteisen selityksen mukaan pörssi tarjoaa yrityksille väylän hakea rahoitusta. Myös Itkonen viittasi haastattelussa tähän perusteluun.

Teoriassa näin. Yhtiö voi hakea rahoitusta pörssistä osakeannilla.

Lukujen valossa pörssin pääasiallinen tehtävä on kuitenkin jokin ihan muu kuin kanavoida rahaa yrityksille.

Nasdaqin tilastojen mukaan liikuttavan pieni osuus pörssissä käydystä kaupasta hyödyttää pörssiin listattuja yhtiöitä.

Helsingin pörssissä ja First North -listalla käytiin kauppaa viime vuonna yhteensä 158 miljardilla eurolla. Samalla yhtiöt keräsivät osakeanneissa rahaa noin 1,4 miljardilla eurolla. Siis alle prosentti kaikesta pörssikaupasta toi yrityksille rahoitusta.

Se, mihin yhtiön osakekurssi listautumisen jälkeen kehittyy, on pörssiyhtiön rahoituksen kannalta varsin yhdentekevää. Pörssilistatut yhtiöt vain katsovat sivusta osakekurssinsa kehittymistä ja turvautuvat osakeanteihin yleensä vasta pakon edessä.

Osakekauppa ei olekaan yksi yhteiskunnan tukipilareista.

Yli 99 prosenttia pörssikaupasta on tällaista spekuloijien, algoritmien ja muiden sijoittajien välistä peliä, jossa itse yhtiö on sivustakatsojan roolissa.

Toki sijoittajien keskinäisellä kaupalla on jotain arvoa. Mitä enemmän osakkeella käydään kauppaa, sitä varmempia ostajat ja myyjät voivat olla siitä, että kyseessä on käypä hinta. Väärä hinta tarkoittaisi, että raha ohjautuisi lopulta osakeanneissakin tehottomasti, liikaa rahaa väärille yhtiöille.

Kansantalouden kannalta Helsingin pörssin välittämä reilu miljardi euroa vuodessa on vain kovin pieni summa. Voisimme elää mainiosti nykyistä tehottomammankin pörssin kanssa.

Monelle treidaajalle tämä on katkera paikka. Osakekauppa ei olekaan yksi yhteiskunnan tukipilareista.

Pörssisijoittamiseen ei tarvita juhlavia kansantaloudellisia siunauksia. Hajautettu osakesalkku nyt vain on yksilön kannalta järkevää, jos hakee varoilleen tuottoa ja sijoitusaika on pitkä. Tai treidatkoon, jos tietää mitä tekee. Jokainen voi tehdä rahoillaan juuri kuten parhaaksi näkee.

Jos haluaa antaa pörssille jotain moraalista hohtoa, se ei ole kansantaloudellista, vaan laajemmin yhteiskunnallista. Pörssi on nimittäin tasa-arvoteko.

Pörssin avulla kuka tahansa säästäjä voi sijoittaa menestyvien yritysten osakkeisiin.

Vertailun vuoksi voi katsoa, miten pörssin ulkopuolisiin yrityksiin sijoittavat pääomasijoitusrahastot toimivat. Ne ovat useimmiten vain suursijoittajien ulottuvilla. Ilman pörssiä kaikki mielenkiintoiset yritykset jaettaisiin tällä tavalla, pienen piirin kesken.

Pörssissä köyhinkin sijoittaja selviää omillaan. Pörssi kun tottelee kylmää rahaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita