Jos treidaajat ja somevaikuttajat ovat yhteiskunnallinen ongelma, olemme matkalla kohti komentotalouden ihanteita. - HS Visio | HS.fi

Joutavatko päiväkauppiaat työttömyyskortistoon?

Onko kymmenien ammattilaisten ja tuhansien harrastelijoiden päiväkaupankäynti osakkeilla todella yhteiskunnallinen ongelma, kysyy HS Vision kolumnisti Mikko Mäkinen.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 6:25

Viime viikolla ekonomisti haastoi Twitterissä, että osakkeiden päiväkaupankäynti on niin hyödytöntä, että ammattia harjoittavat joutaisivat työttömyyskortistoon.

HS Vision toimittajan Alex af Heurlinin mielestä provokaatio jäi puoliväliin: ”Yhtä hyvin voisi kysyä, onko mistään sijoittajien välisestä pörssikaupasta kansantaloudellista hyötyä.”

Itse olen tehnyt kymmeniä tuhansia kauppoja pörssissä. Aloitin melko pienellä pääomalla sijoittajan urani. Ainoa keino elättää itseni osakkeilla oli käydä aktiivista kauppaa. Ehkä tästä syystä älähdin, kun kalikka kalahti. On toki vaikea olla objektiivinen, kun syytetään turhantoimittajaksi.

Työnsä tai opintojensa ohella kauppaa käyvät tekevät sitä usein rakkaudesta lajiin.

Syntyihän siitä pieni somekahakka. Ei ole kovin tyypillistä, että ihmisiä aletaan toivottamaan työttömyyskortistoon rehellisestä työstä. Mutta koska somessa on tapana kärjistää, alettiin huutaa myös, kuinka turhia ekonomistit ovat: ”Kuka huomaisi, jos ekonomisti jättäisi työpäivän väliin?”

Yksi elämän universaaleimmista laeista kuuluu seuraavasti: minun työni on pirun raskasta, tärkeää ja vaativaa – kaikilla muilla on helpompaa.

Naapurin työ ei ikinä ole kovin tärkeä. Todennäköisin ammatti hänelle on myyjä. Kuka nyt myyjiä tarvitsee, kyllähän me itse tiedämme mitä kannattaa ostaa!

Tietenkin järkevintä olisi olla vähättelemättä kenenkään työtä. Vaikka lääkärien ja poliisien työn merkitys on hyvin helppoa ymmärtää, tarvitsee yhteiskunta ihmisiä laidasta laitaan – jopa juristeja.

Pörssin hyötyä yhteiskunnalle kai harva kiistää. On hyvä, että pienelläkin rahalla pääsee omistamaan suuryrityksiä ja että osakkeita voi tarvittaessa myös myydä. Mitä useampi säästää varojaan hyvätuottoisiin kohteisiin, sitä vähemmän meillä on varallisuuseroja.

Kaupan päälle sijoitusharrastuksesta jää usein käteen oppeja psykologiasta, teknologiasta ja talouden toiminnasta.

Kiistan ydin lienee siinä, kuinka paljon kauppaa on riittävästi, jotta markkinat toimivat optimaalisesti suhteessa koneiston pyörittämisen kustannuksiin. En usko, että tätä voi tarkoin määritellä. Kyseenalaistaisin, onko kymmenien ammattilaisten ja tuhansien harrastelijoiden päiväkaupankäynti todella yhteiskunnallinen ongelma.

Työnsä tai opintojensa ohella kauppaa käyvät tekevät sitä usein rakkaudesta lajiin. Jotkut varmasti myös uhkapeliriippuvuudesta, mutta siihen löytyy parempiakin dopamiinikoukkuja. Sitä, että harrastajat tutustuvat yhtiöihin ja markkinoihin kaupankäynnin motivoimana, on vaikea nähdä pahana asiana. Keskimäärinhän harrastajat häviävät, mutta toisaalta lähes kaikki harrastukset maksavat. Kaupan päälle sijoitusharrastuksesta jää usein käteen oppeja psykologiasta, teknologiasta ja talouden toiminnasta.

Tutkimuskirjallisuus on aika levällään aktiivisen kaupankäynnin hyödyistä. Löysin eri tutkimukset, joiden mukaan runsas kaupankäynti sekä lisää että vähentää hintojen volatiliteettia! Likviditeetin on todettu selkeästi luovan arvoa, mutta kaikki treiderit eivät lisää likviditeettiä. Tutkimus ei pelasta meitä tästä ongelmasta.

Jos alamme kyseenalaistamaan postimerkkikauppiaan tai somevaikuttajan yhteiskunnallista arvoa, liu’umme kohti komentotalouden ihanteita.

Itse uskon, että aktiivisella kaupankäynnillä on arvoa toimiville markkinoille. Kun osakemarkkina on eläväinen, vaihdanta on helppoa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan kitkan vähenemisestä elämässä. Sillä on arvoa, mutten voi osoittaa kuinka paljon. Ja toisaalta, miksi listatut yhtiöt maksavat niihin kohdistetusta analyysista ja markkinatakauksesta, jolleivät siitä hyödy?

Olen ollut useasti epämiellyttävässä tilanteessa, jossa haluaisin myydä osakeomistukseni, mutta en löydä viikkoihin ostajaa isommalle määrälle. Jos kaupankäynti olisi vähäisempää ja yksipuolisempaa, tätä tapahtuisi paljon useammin.

Kun osakkeiden hinnat muodostuvat tehokkaasti, se edesauttaa hieman pääomien tehokasta ohjautumista. Koska monimuotoisen markkinan kustannus koko yhteiskunnan mittakaavassa on hyvin pieni, en oikein näe kaupankäynnissä ongelmaa.

Markkinatalous ei toimi täydellisesti, ja se tarvitsee usein ohjausta. Siitä huolimatta Adam Smithin näkymätön käsi ei ole täysin menettänyt merkitystään. Usein taloudellisesti itsekkäästi toimivien yksilöiden toimet johtavat yhteiskunnallisestikin hyviin lopputuloksiin.

Jos alamme kyseenalaistamaan postimerkkikauppiaan tai somevaikuttajan yhteiskunnallista arvoa, liu’umme kohti komentotalouden ihanteita. Siellä viisaat tiesivät, mitä ihmisten pitäisi tehdä paremmin kuin ihmiset itse. Luovuudella ja vapaudella on oma arvonsa. Patenttivirkailijasta voi tulla vuosisadan tärkein tiedemies ja vipurahaston algoritminikkarista aikamme arvostetuin yrittäjä.

Artikkeliin liittyviä aiheita