Urheilijat rintamalla

Vladimir Putin voi mennä kostonhimossaan vielä pitkälle, mutta Neuvostoliiton jälkeisessä avoimuudessa varttuneiden sukupolvien äänet käyvät päivä päivältä voimakkaammaksi, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Henrik Dettmann.

12.3. 2:00 | Päivitetty 12.3. 8:28

Neuvostoliiton hajoamisesta hyötyivät erityisesti urheilijat, joilla oli yhtäkkiä vapaus liikkua maailmalla aivan eri tavalla kuin ennen.

Yksi ensimmäisistä maailmalle matkanneista neuvostojärjestelmän kasvateista oli ukrainalaistaustainen Neuvostoliiton koripallon olympia- ja EM-kultamitalisti Aleksandr Volkov.

”Sasha” pelasi 1989–1992 NBA:n Atlanta Hawksissa, minkä jälkeen hän palasi vanhan mantereen puolelle Italian ja Kreikan pääsarjoihin. Peliuransa päätyttyä hän keskitti kaiken tarmonsa ukrainalaisen urheilun kehittämiseen.

Volkov, kuten niin moni muukin oman aikansa tähtipelaaja, on nähnyt kolikon molemmat puolet. Lännessä eläneenä neuvostoaikojen kasvattina hän oppi arvostamaan vapautta.

Pari viikkoa sitten kaikki muuttui. Nyt 208-senttinen, 57-vuotias Volkov taistelee miehittäjiä vastaan Ukrainan sotatantereella.

Koko elämänsä kansainvälisestä ilmapiiristä nauttineet venäläisurheilijat tietävät kyllä, mitä Ukrainassa tapahtuu.

Omanlaisellaan rintamalla kamppailee myös venäläinen ex-koripalloilija Andrei Kirilenko: rintamalla, johon yhden todellisuudesta vieraantuneen diktaattorin pakkomielteet ovat johtaneet.

Kirilenko on 30-vuotiaan Venäjän federaation historian paras koripalloilija ja yksi NBA:n pitkän historian parhaita puolustajia, kiitos 207 sentin mittansa ja pelinlukutaitonsa.

Kirilenko, 40, edustaa ensimmäisiä Neuvostoliiton jälkeisiä venäläissukupolvia. Hän muistaa omakohtaisesti vanhan totalitarismin ja sen jyrkän eron länsimaihin. Kirilenko on paitsi ensiluokkainen koripalloilija myös sivistynyt, lämmin ja humaani ihminen. Paljon kertoo se, että kun Kirilenkon Utah Jazzin aikojen joukkuetoveri John Amaechi ei ollut vielä tullut kaapista sukupuolisen suuntautumisensa kanssa, viestitti Kirilenko tälle välitöntä ymmärrystään ja hyväksyntäänsä.

Peliuransa jälkeen Kirilenkosta leivottiin vuonna 2015 – todennäköisesti Yhtenäinen Venäjä -puolueen myötävaikutuksella– Venäjän koripalloliiton puheenjohtaja.

Kirilenko on vain yksi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana läntiseen maailmaan integroituneista venäläisistä, joka on saanut kasvaa maailmankansalaiseksi.

Maailman johtava tenniksenpelaaja Daniil Medvedev on jo ilmoittanut kuuluvansa sodanvastaiseen liikkeeseen. Hänen kollegansa Andrei Rublev kirjoitti suorassa tv-lähetyksessä kameran linssiin:”Ei sodalle”.

Koko elämänsä kansainvälisestä ilmapiiristä nauttineet venäläisurheilijat tietävät kyllä, mitä Ukrainassa tapahtuu.

Kun tykit toivottavasti mahdollisimman pian taukoavat, on kansainvälinen urheiluperhe vihdoin velvollinen omien kasvojensa pesuun.

Presidentti Vladimir Putin voi mennä henkilökohtaisessa kostonhimossaan vielä pelottavan pitkälle, mutta päivä päivältä voimakkaammiksi kasvavat Neuvostoliiton jälkeisessä avoimuudessa varttuneiden sukupolvien äänet. Sukupolvien, jotka ovat tottuneet pelaamaan palloa ja nostamaan maljaa muiden maailmankansalaisten kanssa.

Me kaikki tiedämme, mikä on maailman vanhin ammatti. Liian kauan kesti, kunnes joillekin selvisi, mikä on maailman vanhin vale. Kansainvälinen olympiakomitea jäsenjärjestöineen on koko olemassaolonsa ajan toitottanut, ettei politiikka kuulu urheiluun. On häpeällistä, että tarvittiin sota Euroopassa herättämään nämä opportunistiset samppanjalasien kilistelijät myöntämään tosiasiat.

Helmikuussa päättyneet Pekingin olympiakisat olivat karmivan surullinen esimerkki urheilun rakenteiden alttiudesta korruptiolle. Sodan aloittaminen heti kisojen jälkeen kertoo meille kaikille, miten totalitaarisissa valtioissa ajatellaan.

Nyt on kansainvälisissä urheilun kattojärjestöissä moraaliraja vedetty siihen, että hyökkäyssota itsenäisen valtion sisällä johtaa eristykseen. Sen sijaan ihmisoikeuksien polkeminen on edelleen hyväksyttävää ja Qatarin kisat business as usual.

Kun tykit toivottavasti mahdollisimman pian taukoavat, on kansainvälinen urheiluperhe vihdoin velvollinen omien kasvojensa pesuun. Se ei voi enää jäädä viime viikon sotapaniikista seuranneen hurskastelun tasolle.

Koripalloperheessä Neuvostoliitto ja Venäjä ovat perinteisesti esiintyneet ja menestyneet suurkisoissa. Oman perheemme kasvojenpesu alkakoon siitä, että Ukrainalle myönnetään suora paikka tuleviin EM- ja MM-kisoihin. Tämä on toki vain laiha lohtu syyttömänä kärsivälle kansalle, joka tällä hetkellä ei voi edes haaveilla sellaisesta luksuksesta kuin urheiluviihteestä.

Me kaikki toivomme Venäjää mukaan koripalloperheeseen, mutta vasta siinä vaiheessa, kun Putin on vetäytynyt Ukrainasta ja Venäjä maksanut jälleenrakennuskorvaukset täysmääräisesti kansainvälisen lain mukaan.

Olen varma, että Andrei Kirilenko olisi näihin ehtoihin valmis saadakseen Sasha Volkovin pois rintamalta ja takaisin parkettien laidalle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan