Sodan lyhyt oppimäärä – 12 kirjaa, jotka kannattaa lukea

Sota saa politiikan tutkijan tarttumaan klassikkoon, historioitsijan yöpöydältä löytyy nobelisteja ja kirjeenvaihtaja sukeltaa Putinin mielenmaisemaan. Asiantuntijat suosittelevat 12:a kirjaa, jotka auttavat ymmärtämään Ukrainan sotaa.

Loputtoman doomscrollauksen eli internetin informaatiovirran tuomioselailun sijaan Ukrainan sotaan voi yrittää suhtautua myös tarttumalla kirjaan.

Kysyimme seitsemältä asiantuntijalta, mitä kirjoja löytyy heidän yöpöydältään. He suosittelevat kahtatoista teosta, jotka auttavat ymmärtämään Venäjän sotaa Ukrainassa, taustoittavat kriisiä tai ennustavat tulevaa.

Osa kirjoista on melko tuoreita, mutta osan julkaisusta on aikaa miltei 200 vuotta.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kommentoi sodan käänteitä medialle lähes reaaliajassa. Silti hän kertoo pitävänsä kirjoista, joita ei ole tehty niinkään omalle sukupolvelle vaan kestämään aikaa.

”Niihin kannattaa palata, kun maailma muuttuu, ja ajankohtaisempi tutkimuskirjallisuus vanhenee sekunnissa.”

Hans Morgenthau: Politics Among Nations (1948)

Mika Aaltola lähtee suosittelussaan suoraan syvästä päästä, kansainvälisen politiikan uranuurtajan Hans Morgenthaun klassikosta. Morgenthauta pidetään niin sanotun realistisen koulukunnan yhtenä tärkeimpänä teoreetikkona.

”Klassisella realismilla on pitkät juuret. Se näkee historian isot kaaret lintuperspektiivistä. Tarkastelupiste on vallitsevien asioiden tilojen, status quo’n, murroskausissa.”

Valtasiirtymät harvoin tapahtuvat ilman sotia tai sotien sarjaa, Aaltola kuvaa, ja nyt eletään murrosta.

”Vastuu turvallisuusympäristön vakauttamisesta kuuluu suurvalloille, ei pienille. Pienille hyve on hakeutua suojaan. Aina eivät suuretkaan kykene välttämään holtittomuutta, kuten Venäjä nyt, vaan pyrkivät säilyttämään tai kumoamaan vallitsevaa valtatasapainon.”

Morgenthaun järkäle on myös pedagoginen, Aaltola kertoo.

”Sen alkusivuilla kerrotaan täsmällisesti, mitkä ovat kestävän ulkopolitiikan perussäännöt. Mutta muutama sata sivua myöhemmin asiaan vihkiytyneelle kerrotaan, ettei ole olemassa mitään niksejä vaihtuvien tilanteiden varalta, vaan kaikki on tilannesidonnaista.”

Timothy Snyder: Tyranniasta (2017)

Yalen yliopiston professori, historioitsija Timothy Snyder esittelee kirjassaan Tyranniasta 20 opetusta 1900-luvulta. Hän kysyy, mitä historiasta voi oppia, kun demokratia on uhattuna.

Snyder luonnosteli opetuksensa välittömästi sen jälkeen, kun Donald Trump tuli valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2016 vaaleissa, mutta kirja auttaa ymmärtämään myös Putinin Venäjää.

”Tämä kirja on koko ajan ajankohtaisempi. Se kuuluu lukea uudestaan vähintään kerran vuodessa”, sanoo Laura Solanko, Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen (BOFIT) vanhempi neuvonantaja.

Serhy Yekelchyk: Ukraine. What Everyone Needs to Know (2020)

Kiovassa syntyneen ja opiskelleen, nyt Kanadassa Ukrainan, Venäjän ja Itä-Europan historiaa tutkivan Serhy Yeklechykin kirja on vähän kuin Ukrainan sodan alkeiskirja ykkönen, sanoo yliopistolehtori, sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.

”Se on oikea aapinen Ukrainan konfliktiin ja sen kontekstiin.”

Teos valottaa myös sodan sosiaalipoliittista ja kulttuurista taustaa. Vielä 2014 Krimin miehityksen aikaan kriisin ymmärtämiseksi riitti, että tunsi hieman Venäjää ja Ukrainaa, Käihkö sanoo.

”Nyt täytyy ymmärtää myös Venäjän sisäpolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa.”

Bettina Renz: Russia's Military Revival (2018)

Suomeakin tunteva Nottinghamin yliopiston kansainvälisen turvallisuuden professori Bettina Renz avaa kirjassaan Venäjän sotilaallisen strategian ja ulkopolitiikan viime vuosikymmenten johdonmukaista linjaa.

”Hän kyseenalaistaa kirjassaan oletukset Venäjän asevoimien kehityksestä, erityisesti uudistuksista, sekä sen, että ne olisivat länsimaisten veroisia”, sotatieteilijä Ilmari Käihkö kertoo.

Renz kyseenalaistaa senkin, että Venäjä kävisi tulevaisuudessa sotaa hybridikeinoin. Hän on pitänyt virheenä sitä, että länsi on epäillyt omia vahvuuksiaan ja pelännyt liikaakin Venäjän kykyä käydä hybridisotaa.

”Renz oli ehkä oikeassa monen suhteen. Ukrainan sota vahvisti hänen molemmat teesinsä jo alkupäivinään.”

Czesław Miłosz: Vangittu mieli (1953)

Euroopan historian professori Laura Kolben yöpöydällä on aina kirjallisuuden klassikoita, jotka selittävät Euroopan itää ja länttä ja erilaisia välitiloja.

”Useat kirjoista auttavat ymmärtämään maailmaa tärkeällä vyöhykkeellä, johon Ukrainakin olennaisilta osiltaan kuuluu, siis Keski- ja Kaakkois-Eurooppaa.”

Kolbe suosittelee lukemaan puolalais-liettulais yhdysvaltalaisen runoilijan, esseistin ja nobelistin Czesław Miłoszin teokset Vangittu mieli (1953) ja Issan laakso (1955), jotka on molemmat suomennettu 1980-luvulla.

”Edellinen kertoo älymystön suhtautumisesta kommunistiseen totalitarismiin, jälkimmäinen kuvaa kirjailijan nuoruutta Vilnassa.”

Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla (2011)

Venäjän nykykirjallisuuden eturiviin kuuluvan Ljudmila Ulitskajan romaani kertoo kirjailijan oman sukupolven toisinajattelijoiden kohtaloista Neuvostoliitossa.

Kirja on hyvää vasta vastapainoa sotakuvastolle ja informaatiotulvalle, sanoo informaatiosodankäynnin asiantuntija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen.

”Minusta siinä kuvataan hienosti venäläisiä, jotka elävät ja selviytyvät neuvostosysteemin hampaissa, ihan niin kuin nykyvenäläiset etsivät nyt keinoja elää ja selviytyä Putinin Venäjällä. Näkökulma on nimenomaan lasten, nuorten ja perheiden.”

Nikolai Gogol: Reviisori (1836)

Nikolai Gogolin Reviisori kuuluu kiistatta venäläisen kirjallisuuden merkkiteoksiin. Ukrainalaissyntyisen kirjailijan näytelmä kertoo korruptiosta.

Suomen pankin BOFIT:n Laura Solangon mielestä ikiklassikko 1800-luvulta auttaa ymmärtämään venäläistä kulttuuria vielä tänäkin päivänä.

”Venäläisten loputtomassa kekseliäisyydessä kiertää sääntöjä ja normeja ei ole mitään uutta.”

Mark Galeotti: We Need to Talk About Putin (2019)

Venäjän presidentin Vladimir Putinin ajattelua on arvailtu ja analysoitu lukemattomissa kirjoissa ja teksteissä mystifiointiin asti, sanoo Helsingin Sanomien Venäjän kirjeenvaihtaja Jenni Jeskanen.

Jos haluaa lukea vain yhden näistä kirjoista, kannattaa Jeskasen mielestä tarttua brittiläisen Venäjä-tutkijan Mark Galeottin teokseen We Need To Talk About Putin: How the West Gets Him Wrong.

”Galeotti purkaa myyttejä ja erittelee selkeästi Putinin toimintaa ohjaavia motiiveja. Galeottin asiantuntevuuden tunnistaa jo siitä, että hän on osannut tiivistää sanottavansa ytimekkääseen noin 140 sivuun.”

Chris Miller: Putinomics (2018)

Miten Putin on onnistunut hoitamaan Venäjän taloutta, ja millaiset periaatteet ovat tätä ohjanneet? Tutkija Chris Millerin ensimmäinen kirja perkasi kommunismin romahdusta, Putinomics taas avaa Venäjän 2000-luvun talousoppeja.

Muutaman vuoden takainen kirja on lukemisen arvoinen, suosittelee Suomen pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen Laura Solanko.

Lawrence Freedman: Strategy: A History (2013)

Tällaisia teoksia ei tule vastaan useita, sanoo yliopistolehtori Ilmari Käihkö. King's College -yliopiston maailmankuulun sotatutkimuksen laitoksen emeritusprofessorin tiiliskivi on tekijänsä elämäntyö. Se käy läpi strategisen ajattelun kuuluisimmat teoriat Sun Tzusta Machiavelliin.

”Huikea kirja. Freedman on pistänyt siihen yli 30 vuoden kokemuksensa. Lisäksi brittikirjailijat osaavat kirjoittaa todella vetävällä tavalla.”

Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä (1832)

Carl von Clausewitz on varmasti tärkein yksittäinen sodankäynnin teoreetikko, ja häntä pitäisi lukea enemmän, sanoo Ilmari Käihkö.

”Hän määritteli sen, mitä sota on, eikä sota ilmiönä ole muuttunut. Organisoitu väkivalta on keino poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, ja se erottaa sodan kaikista muista ihmisen toimista ja myös muista väkivallan muodoista.”

Siksi teos auttaa ymmärtämään myös tätä sotaa.

Sodankäynnistä -teos koostui alun perin kahdeksasta kirjasta, jotka kokosi ja julkaisi postuumisti von Clausewitzin vaimo.

”Se, että teoksessa on niin paljon tulkinnanvaraa, on ehkä yksi syy sille, että se on niin merkittävä.”

Aloittelijalle voi olla helpompaa lukea von Clausewitzsista kuin von Clausewitzia, Käihkö uskoo. Jos alkuperäisteos tuntuu liian isolta palalta, sen sijaan kannattaa tarttua esimerkiksi Beatrice Heuserin teokseen Reading Clausewitz (2002).

Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu (2013)

Kansanedustaja ja Venäjä-ekonomisti Kai Mykkäsen ystäväpiirin kirjakerho luki juuri valkovenäläisen nobelistin vuonna 2018 suomennetun teoksen, jota on kutsuttu ”yhteisöromaaniksi”. Kommunismin tuhoista kertovan kirjan rakenteessa limittyvät elämäntarinat ja keskustelut. Kirja on mieleenpainuva, kertoo Mykkänen.

”Neuvostoihmisen loppu on kiehtovasti kulkevaan muotoon kirjoitettu vastaus siihen, miksi Venäjä ajautui siihen, mikä nyt kärjistyi hyökkäykseksi Ukrainaan. Valitettavasti kyse ei ole yhdestä psykopaatista, vaan kollektiivisesta suurvaltatraumasta ja 1990-luvun pettymyksestä, joka väärin hoidettuna johtaa väkivaltaiseen käytökseen.”

Vladimir Putin: Venäläisten ja ukrainalaisten historiallisesta yhteydestä (2021)

Kremlin sivustolta englanniksi löytyvä Putinin essee on Kai Mykkäsestä kuin Ukrainan sodan taustan lyhyt oppimäärä.

”Kaksikymmensivuisessa esseessä Putin kertaa tuhannen vuoden historian narratiivilla, että aina kun Kiova ja Moskova ovat ajautuneet eri valtakuntiin, asiat on menneet pieleen ja toisin päin.”

Mykkänen kiinnittää huomion etenkin esseen loppupuoleen. Putin kirjoittaa, ettei Venäjä tule koskaan hyväksymään ”vanhan venäläisen maan ja meille niin läheisen kansan kääntämistä meitä vastaan”, että ukrainalaisten täytyy tehdä johtopäätökset itse ja karistaa ”uusnatsistinen hallinto” selästään, tai asiaan on ”löydettävä muita ratkaisuja”.

”Jälkiviisaalle lukijalle herää tästä mietteitä.”