Suomalaisten pitäisi nyt keskittyä rauhaan eikä sotaan

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut suomalaisten sotainnon syttymään. Sotimisen sijaan nyt pitäisi keskittyä rauhan aikaansaamiseen, kirjoittaa HS Vision toimittaja Laura Kukkonen.

Äidit rauhan puolesta -kulkue keräsi noin 4 000 osallistujaa Helsingissä. Kulkueessa osoitettiin myötätuntoa ja tukea ukrainalaisten ja venäläisten sotilaiden sekä sodan jalkoihin jääneiden lasten äideille.

22.3. 8:00 | Päivitetty 22.3. 8:29

Suomalaisista tuli yhdessä yössä sotaisa kansa.

Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan herätti syvällä uinuneen uhkan niin nopeasti, että ehdimme unohtaa sodan mielettömyyden.

Nyt kansa haluaa sotilasliittoon ja maata puolustamaan. Pasifistit ilmoittautuvat ampumakursseille ja lähtevät hiihtolenkille kuin valmistautuakseen talvisotaan.

Itsekin ajauduin mukaan sotapohdintaan, vaikka en ole koskaan aiemmin edes halunnut pitää asetta käsissäni. Mietin, mitä hyötyä minusta voisi olla sodassa ja itkin puolisoni karua kohtaloa reservin tykkimiehenä. Päätin, etten lähde pakoon Venäjän hyökätessä, vaan jään taistelemaan kuten monet pelottomat ukrainalaiset.

Tietenkin mielipiteet voivat muuttua kun maailma muuttuu. Ja 24. helmikuuta oman, sotaa kokemattoman sukupolveni maailma järkähti yhtäkkiä ja lopullisesti.

Tehdään nyt kaikkemme, jotta yhdenkään suomalaisen ei tarvitse ottaa käyttöön tuoreita ampumataitojaan tai hazmat-pukujaan.

Käsityskykyä koetteleva väkivalta herättää pelkoa, surua, vihaa, ahdistusta ja lamaantumista. Ymmärrän, että ihmiset haluavat saada näitä tunteita hallintaan millä tahansa keinolla.

Mutta miksi kriisissä epätoivoisesti suuntaa hakevaa energiaamme ei voisi ohjata johonkin paljon ampumista järkevämpään, eli kestävän rauhan ja maapallon tulevaisuuden rakentamiseen?

Puhe kansalaisten aseistautumisesta, hiihtokunnon kohottamisesta sotamarssia varten tai Molotovin cocktailien teko-ohjeiden haltuunotosta on absurdia. Tehdään nyt kaikkemme, jotta yhdenkään suomalaisen ei tarvitse ottaa käyttöön tuoreita ampumataitojaan tai hazmat-pukujaan.

Suomi ei ole sodassa emmekä me halua sotaa.

Sodassa ei ole loistokkuutta eikä muita voittajia kuin asetehtailijat. Sota on surua, kipua, sukupolvien yli kestäviä traumoja ja koti-ikävää. Se on selviytymistä raaimmillaan, eikä se ole välttämätöntä.

Ensiaputaitojen opettelu on aina hyödyllistä ja poikkeustilanteisiin varautuminen kotivaran päivityksellä käy järkeen. Itsensä kehittäminen tai kunnon kohottaminen eivät ole koskaan huonoja ideoita. Samalla voi muistaa, että yhteiskunnassa niin sodan kuin rauhankin aikana on aina tarvittu kaikenlaisia osaajia ja ihmisiä. Yksi marssii ja toinen leipoo leipää.

Silti enemmän kuin mitään muuta tarvitsemme nyt rajoja ylittävää keskustelua, älykkyyttä ja yhteistyötä.

Tarvitsemme rauhaa.

Emme tietenkään voi jäädä tumput suorina seuraamaan, jos kotimme tuhotaan ja läheisemme kuolevat.

HS:n haastattelema, nimettömänä esiintynyt sotilasasiantuntija sanoi sunnuntaina 20. helmikuuta julkaistussa jutussa, että ”ukrainalaiset ovat hommanneet meille kolmesta vuodesta kymmeneen vuoteen rauhan aikaa”. Hän viittasi siihen, että Venäjän aloittama sota Ukrainassa verottaa joukkoja ja kalustoa siinä määrin, että hyökkäys Suomeen ei vain heti onnistuisi.

Haluan uskoa arvion todenmukaisuuteen ja toivon rauhan kestävän pidempäänkin. Lisäksi lännen talouspakotteet tekevät Venäjästä hauraan. Emme voi tietää, miten pitkään Vladimir Putinin kausi ylipäänsä enää kestää.

Jos meillä on vähintään kolme vuotta aikaa muuttaa maailma, aika täytyy käyttää sen varmistamiseen, että senkin jälkeen rauha säilyy. Emme saa ottaa annettuna sitä, että Suomeen hyökätään. Retoriikasta huolimatta sota ei ole luonnonvoima, joka vain syttyy itsestään.

Emme tietenkään voi jäädä tumput suorina seuraamaan, jos kotimme tuhotaan ja läheisemme kuolevat. Mutta on varmasti enemmän mitä koko maailma voi tehdä, jotta niin ei käy.

Pitäisin myös mielessä, että Suomi on historiallisesti ollut paljon parempi rauhassa kuin sodassa.

Vaikka vältyimme pahimmilta mahdollisilta lopputuloksilta, Suomi hävisi talvisodan ja jatkosodan. Sen sijaan rauhanosaamisemme on ollut kansainvälistä huippuluokkaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita