Energiamurros ei toteudu ilman innovaatioita

Suomen tulisi keskittää käytettävissä olevat varat kotimaisten hajautettujen energialähteiden käyttöönottoon, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Mika Anttonen.

26.3. 2:00 | Päivitetty 26.3. 11:25

Kuulun niiden optimistien joukkoon, jotka kuvittelivat, ettei Ukrainan sodan kaltainen kriisi lähialueillamme ole todennäköinen. Rationaalisen länsimaisen ajattelun pohjalta on mahdoton ymmärtää sodan julmaa logiikkaa, jonka Ukrainan kansa on joutunut kohtaamaan. Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes kuvitella, vaikka media välittää jatkuvaa uutisvirtaa sodan kauhuista.

Tässä tilanteessa meidän paikkamme on olla vahvasti Ukrainan kansan tukena. Sodan mahdollisimman nopea lopettaminen tulee olla kaiken diplomaattisen toiminnan tavoite. Länsimaat ovatkin olleet harvinaisen yhtenäisiä ja aktiivisia ponnisteluissaan rauhan saavuttamiseksi. Erilaiset pakotteet ovat olleet osa vaikuttamistyötä. Energia on noussut pakotteiden osalta kuumimmaksi keskustelun aiheeksi.

Venäjä tuottaa yli 10 prosenttia maailman raakaöljystä ja vajaat 20 prosenttia maakaasusta. Suomi voi korvata venäläisen energian, mutta globaalilla tasolla näiden määrien korvaaminen muiden maiden tuotannolla tai toisilla energialähteillä on mahdotonta lyhyellä tähtäimellä. Se on vaikeaa pitkällä tähtäimelläkin, jos haluamme pitää globaalin talouden kasvussa.

Kun ei paista eikä tuule, Saksa tarvitsee tuotantojoustoon fossiilista maakaasua, jonka korvaamiseksi ei ole olemassa tällä hetkellä vaihtoehtoa.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n alustavat tilastot viime vuodelta kertovat korutonta tarinaa energiatransition tilasta. Vuoteen 2020 verrattuna energian kokonaiskysyntä on vahvassa kasvussa ja palautumassa vuoden 2019 tasolle.

Valtaosa tästä kasvusta on toteutettu fossiilisilla polttoaineilla, joiden kysyntä on myös palautumassa vuoden 2019 tasolle. Kun edes kasvua ei pystytä kattamaan päästöttömällä energiantuotannolla, tavoitteet fossiilienergian käytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä kuulostavat hämmentäviltä.

Energiapakotteiden ja ostoboikottien osalta tilanne on valitettavasti se, että Venäjän energiaviennin määrät putoavat niin vähän, että korkeammat maakaasun ja raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat voivat tuottaa jopa suuremmat tulot kuin rauhan olosuhteissa.

Irtaantuminen venäläisestä fossiilisesta energiasta on ihan yhtä vaikeaa kuin irtaantuminen fossiilisesta energiasta ylipäänsä. Energiatransitio tarvitsee toteutuakseen uusia innovaatiota, kuten sähkön teollisen mittakaavan varastointiratkaisun.

Saksa on investoinut voimakkaasti tuuli- ja aurinkoenergian kasvattamiseen. Kun ei paista eikä tuule, Saksa tarvitsee tuotantojoustoon fossiilista maakaasua, jonka korvaamiseksi ei ole olemassa tällä hetkellä vaihtoehtoa.

Esimerkiksi nikkelin ja muiden metallien hintojen nousu hidastaa yritysten kykyä toteuttaa vihreitä investointeja.

Ajatus siitä, että venäläinen maakaasu korvataan muilta mantereilta tuotavalla nesteytetyllä maakaasulla, tarkoittaa mittavia investointeja fossiilisen energian infrastruktuuriin, kuten terminaaleihin, laivoihin ja putkilinjoihin.

Nämä investoinnit ovat pois vihreästä siirtymästä ja pitkittävät energiatransition toteutumista. Lisäksi sota ja muiden sektoreiden pakotteet nostavat monien erilaisten hyödykkeiden hintoja dramaattisesti.

Esimerkiksi nikkelin ja muiden metallien hintojen nousu hidastaa yritysten kykyä toteuttaa vihreitä investointeja. Vastaavasti kuluttajien kyky tukea muutosta omalla ostokäyttäytymisellään heikkenee olennaisesti, kun ruoka, energia ja monet muut perustarpeet vievät palkkapussista yhä suuremman osan.

Tässä tilanteessa Suomen tulisi keskittää käytettävissä olevat varat kotimaisten hajautettujen energialähteiden käyttöönottoon. Näin toimien Suomi vähentäisi aidosti riippuvuuttaan fossiilisesta tuontienergiasta ja parantaisi omaa vaihtotasettaan, kilpailukykyään ja huoltovarmuuttaan.

Lämmityksen puolella olisi laadittava kansallinen geotermisen energian investointiohjelma, jonka tavoitteena olisi kaikenlaisen polttamisen minimointi maalämpöä ja lämpöpumppuja hyödyntäen.

Liikenteen puolella tuet tulisi suunnata raskaan liikenteen kaluston uusimiseen niin, että kotimainen biokaasu saataisiin laajasti raskaan liikenteen ykköskäyttövoimaksi. Tuotekehityksen ja tutkimuksen roolia ei voi liikaa korostaa. Suomella on tällä sektorilla paljon annettavaa globaalissa kuvassa skaalautuvien ratkaisujen kehittämisessä.

Energiatransitio vaatii toteutuakseen vielä monia uusia innovaatioita, joista emme välttämättä tiedä vielä mitään. Nämä innovaatiot voivat olla yhtä hyvin teknologisia kuin poliittisiakin.

Poliittisella tasolla toivon rohkeutta katsoa maailmaa laajemmalla perspektiivillä kuin maanrajoihin tai sektoreihin ahtaasti tuijottaen. Yritysten ja yhteiskunnan pitää löytää ratkaisut yhdessä tuotekehityksen ja tutkimuksen rahoitukseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita