– Hei ja tervetuloa – istu vaan!
– Mukava tavata.
– Kiva kun pääsit. Kerro vaikka alkuun jotain itsestäsi?
– Juu. Oon tällainen aika perus Pohjoismaa – kesä on vähäluminen, heh, naisten asema huono, mutta parempi kuin muilla, heh heh.
– Ehkä jotain tähän hakemukseen liittyvää.
– Aivan. Mitä haluaisitte tietää?
– No työskenteletkö mieluummin yksin vai tiimissä?
– Nykyään tiimi kiinnostelee.
– Niin, miksi päätit hakea meille juuri nyt?
– Tässä meni tosiaan jokusenkymmentä vuotta, etten edes googlaillut avoimia paikkoja. Tein omaa juttua, olin rooliin ja träkkiin tyytyväinen. Mutta nyt päätin uploadata CV:n systeemiin. Alkoi tulla olo, että etenemismahdollisuudet on uhattuna, ja urakehitys voisi ottaa takapakkia jopa toistasataa vuotta.
– Mistä se olo tuli?
– Ihan siinä kun join kahvia ja svaippailin uutisia.
– Aivan. Ja kuten tiedät, niin mehän tunnetusti käsitellään hakemuksia tarvittaessa tosi nopeasti, eli mahdollisesti voi mennä hyvinkin kauan.
– Hetkinen, siis kumpi?
– Eli mitä puolia haluaisit kehittää itsessäsi?
– Omien rajojen vetämistä.
– Entä millainen on hyvä johtaja?
– Kunnioittaa niitä rajoja.
– Ja millä adjektiivilla kuvailisit itseäsi?
– Usein sanon “juro” tai “tuppisuinen”, mutta en tiedä miksi, kun en ole kumpaakaan. Ehkä “puolueeton”, mutta sehän menisi, jos pääsisin teille. Laita sinne vaikka, että “luotettava”.
– Meillä onkin tilaa yhdelle luotettavalle. Miten reagoit konfliktitilanteisiin?
– Välttelen viimeiseen asti. Paitsi jos mun omaan tilaan työnnytään, silloin pusken takaisin.
– Omille tunteille on hyvä antaa lupa tulla kuulluksi. Entä mikä on sun suurin vahvuus ja heikkous?
– Jääkiekko ja jalkapallo.
– Ei harrastuksia, vaan…
– Kyllä, vahvuus ja heikkous.
– Jes. Entä arjen supervoima?
– Oon vähän huono kehumaan itseä, kun tuntuu, että otan paljon vaikutteita muualta. Esim. kansallisruoka on riisi- eli karjalanpiirakka, mutta sekin on vähän hassua, kun meillä ei kasva riisiä.
– Eikä Karjalaakaan taida kokonaan enää… Eikä toista kättä. Mutta toi nahkatakki on aivan fantastinen ja istuu silti! Mutta lähestykäämme loppua – mitä kautta kuulit meistä?
– Mulla on ollut kavereita teillä jonkin aikaa, ja nyt bongasin Linkkarin seinältä, että seinänaapurikin ehkä hakee. Yleensä teen saman kuin seinänaapuri, koska siitähän hyvässä naapuruudessa on pohjimmiltaan kyse.
– Kirjaan tänne, että meidän brändityö on tuottanut tulosta. Ja vielä, jotta ollaan aligned, niin millainen on sun unelmien tiimi?
– No ainakin se tukee mua, kun ulkopuolelta tulee painetta, ja joka suunnasta jengi pommittaa. Sanoo, että sä pystyt tähän. Ja tarjoaa lisäresuja, jos on kamalassa ristitulessa.
– Ja mitä sellaista toisit tähän tiimiin, mitä meiltä puuttuu?
– No, meillä Helsingissä löytyy vaikka rakennusten puolella Löyly, World Trade Cen...
– No niin ja stop siihen ja pyydän jotain toista vastausta.
– Meillä sanotaan “tavataan torilla”.
– Jos haluaa nähdä kavereita?
– Jos voitetaan toinen maa.
– Ollaanko me tässä, koska haluatte voittaa toisen maan? Ja tavata…Punaisella torilla?
– Ei kun me ei haluta koko ottelua.
– Aa. Ja missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
– Se on vähän niin kuin tästä keskustelusta kiinni.
