Suomi hakee Natoon

Tervetuloa työhaastatteluun! Keskustelun on nauhalta litteroinut HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen.

23.4. 2:00 | Päivitetty 23.4. 12:33

– Hei ja tervetuloa – istu vaan!

– Mukava tavata.

– Kiva kun pääsit. Kerro vaikka alkuun jotain itsestäsi?

– Juu. Oon tällainen aika perus Pohjoismaa – kesä on vähäluminen, heh, naisten asema huono, mutta parempi kuin muilla, heh heh.

– Ehkä jotain tähän hakemukseen liittyvää.

– Aivan. Mitä haluaisitte tietää?

– No työskenteletkö mieluummin yksin vai tiimissä?

– Nykyään tiimi kiinnostelee.

– Niin, miksi päätit hakea meille juuri nyt?

– Tässä meni tosiaan jokusenkymmentä vuotta, etten edes googlaillut avoimia paikkoja. Tein omaa juttua, olin rooliin ja träkkiin tyytyväinen. Mutta nyt päätin uploadata CV:n systeemiin. Alkoi tulla olo, että etenemismahdollisuudet on uhattuna, ja urakehitys voisi ottaa takapakkia jopa toistasataa vuotta.

– Mistä se olo tuli?

– Ihan siinä kun join kahvia ja svaippailin uutisia.

– Aivan. Ja kuten tiedät, niin mehän tunnetusti käsitellään hakemuksia tarvittaessa tosi nopeasti, eli mahdollisesti voi mennä hyvinkin kauan.

– Hetkinen, siis kumpi?

– Eli mitä puolia haluaisit kehittää itsessäsi?

– Omien rajojen vetämistä.

– Entä millainen on hyvä johtaja?

– Kunnioittaa niitä rajoja.

– Ja millä adjektiivilla kuvailisit itseäsi?

– Usein sanon “juro” tai “tuppisuinen”, mutta en tiedä miksi, kun en ole kumpaakaan. Ehkä “puolueeton”, mutta sehän menisi, jos pääsisin teille. Laita sinne vaikka, että “luotettava”.

– Meillä onkin tilaa yhdelle luotettavalle. Miten reagoit konfliktitilanteisiin?

– Välttelen viimeiseen asti. Paitsi jos mun omaan tilaan työnnytään, silloin pusken takaisin.

– Omille tunteille on hyvä antaa lupa tulla kuulluksi. Entä mikä on sun suurin vahvuus ja heikkous?

– Jääkiekko ja jalkapallo.

– Ei harrastuksia, vaan…

– Kyllä, vahvuus ja heikkous.

– Jes. Entä arjen supervoima?

– Oon vähän huono kehumaan itseä, kun tuntuu, että otan paljon vaikutteita muualta. Esim. kansallisruoka on riisi- eli karjalanpiirakka, mutta sekin on vähän hassua, kun meillä ei kasva riisiä.

– Eikä Karjalaakaan taida kokonaan enää… Eikä toista kättä. Mutta toi nahkatakki on aivan fantastinen ja istuu silti! Mutta lähestykäämme loppua – mitä kautta kuulit meistä?

– Mulla on ollut kavereita teillä jonkin aikaa, ja nyt bongasin Linkkarin seinältä, että seinänaapurikin ehkä hakee. Yleensä teen saman kuin seinänaapuri, koska siitähän hyvässä naapuruudessa on pohjimmiltaan kyse.

– Kirjaan tänne, että meidän brändityö on tuottanut tulosta. Ja vielä, jotta ollaan aligned, niin millainen on sun unelmien tiimi?

– No ainakin se tukee mua, kun ulkopuolelta tulee painetta, ja joka suunnasta jengi pommittaa. Sanoo, että sä pystyt tähän. Ja tarjoaa lisäresuja, jos on kamalassa ristitulessa.

– Ja mitä sellaista toisit tähän tiimiin, mitä meiltä puuttuu?

– No, meillä Helsingissä löytyy vaikka rakennusten puolella Löyly, World Trade Cen...

– No niin ja stop siihen ja pyydän jotain toista vastausta.

– Meillä sanotaan “tavataan torilla”.

– Jos haluaa nähdä kavereita?

– Jos voitetaan toinen maa.

– Ollaanko me tässä, koska haluatte voittaa toisen maan? Ja tavata…Punaisella torilla?

– Ei kun me ei haluta koko ottelua.

– Aa. Ja missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

– Se on vähän niin kuin tästä keskustelusta kiinni.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita