Juhlapäivä jäi lyhyeen

HS Vision kolumnisti Elina Seppälä luki hallituksen periaatepäätöksen teknologiapolitiikasta ja masentui.

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 7:05

Siinä oli urheilujuhlan tuntua. Melkein kuin uusi aurinko olisi noussut ja päivä olisi alkanut jotenkin eri tavalla. Viimeisten kuukausien aikana toivo on ollut katoavaa kansanperinnettä, joten asenteeni uutiseen oli innostunut.

Hallitus julkaisi maaliskuun lopussa teknologiapolitiikan periaatepäätöksen, jossa linjataan ensimmäistä kertaa Suomen teknologiapolitiikan päämäärät ja tavoitteet. Hip hurraa! Jo oli aikakin! Nokian kultavuosista on laskentatavasta riippuen vajaa kaksikymmentä vuotta, joten hienoa, että teknologiapolitiikasta linjataan vihdoinkin.

Periaatepäätöksessä on lista tavoitteita, kuten kilpailukykyisin valtio, maailman paras paikka teknologiayrityksille, houkutteleva koulutus, innovaatiomyönteinen julkinen sektori ja globaaleihin haasteisiin vastaavien rohkeiden teknologioiden kehittäminen. Tämän lisäksi on luettelo konkreettisia keinoja, miten nämä tavoitteet saadaan toteutettua. Digiloikkakin on päässyt mukaan listaukseen.

Periaatepäätöksen toisella sivulla todetaan kuitenkin, että rahoitusta vaativat toimenpiteet päätetään erikseen. Eli jos valtiolla sattuu olemaan (laina)rahaa, näitä ehdotuksia ehkä edistetään. Ja montako budjettikierrosta tällä hallituksella onkaan enää jäljellä?

Olisi voinut jäädä Space X:t rakentamatta, jos niitä olisi yritetty kyhätä Suomeen.

Suomi on työryhmien, mietintöjen ja periaatepäätösten luvattu maa. Mitä enemmän on kokouksia, sitä tuottavammalta hallitus näyttää. Olemme myös pieneksi maaksi hyvin siiloutunut, mikä on surullista. Samaan aikaan kun hallitus linjaa periaatteista, ministeriöissä on tehty vastakkaiseen suuntaan meneviä päätöksiä.

Teknologiapolitiikka liittyy kiinteästi yritysten toimintaedellytyksiin ja kehitysmahdollisuuksiin. Se on relevanttia niin isoille kuin pienemmille yrityksille, vaikka tosiasiassa uusien teknologioiden osalta pienemmät yritykset eli startupit ja kasvuyritykset tarvitsevat enemmän tukea.

Startupien näkökulmasta teknologiapolitiikkaan liittyy pääasiallisesti kolme isoa tekijää: rahoitus, rekrytointi ja uusien teknologioiden kaupallistaminen. Näiden osalta toiveet ovat hyvin yksinkertaisia.

Rahoituksen pitäisi olla tehokasta, eikä siinä pidä pelätä riskiä. Suomessa on otettu linjaksi teknologianeutraalius. Eli esimerkiksi Business Finland ei ota kantaa, onko teknologia oikea markkinoille, vaan markkinoiden pitää näyttää kysyntä.

Neutraalius on hyvä periaate, mutta disruptoivien teknologioiden eli vakiintuneita toimintatapoja murtavien liiketoimintamallien ja tuotteiden kysyntä on aluksi yleensä nolla, koska markkinaa ei ole vielä olemassa. Uuden tulokkaan tulee rakentaa teknologian lisäksi myös markkinat.

Tämä tarkoittaa sitä, että täysin uudenlaiset yritykset, kuten Space X tai Tesla, eivät olisi saaneet Suomessa valtiolta rahoitusta samalla tavalla kuin ne saivat Yhdysvalloissa. Los Angeles Timesin mukaan Elon Muskin yritysimperiumi oli saanut vuoteen 2015 mennessä yhteensä 4,6 miljardia euroa erilaisia tukia. Olisi voinut jäädä Space X:t rakentamatta, jos niitä olisi yritetty kyhätä Suomeen.

Kaupallistamisen osalta Suomi on vielä kehitysmaa. Tehokas kaupallistaminen edellyttää teknologia- ja tuotekehitystä, varsinkin jos tuote halutaan skaalata nopeasti kansainvälisille markkinoille. Tämän lisäksi se edellyttää onnistunutta rekrytointia ja markkinointia. Molemmat ovat asioita, joihin Suomessa ei saa valtiolta juurikaan tukea. Lähde siinä sitten valtaamaan maailmaa.

Olen aika varma, ettei Suomesta löydy teemaa, josta ei olisi jo tehty mietintöä.

Rekrytoinnin osalta kasvuyritysten tarpeet on osittain kuultu. Kesäkuussa voimaan astuva D-viisumi helpottaa maahanmuuttoa, kun yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä voivat tulla Suomeen heti oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Toki hallituksen uudistama kilpailukieltolainsäädäntö pitää huolen siitä, ettei kilpailukieltosopimusta kannata enää tehdä, ellei kassa kestä lisäkuluja.

Miksi Suomessa tehdään yksinkertaisista asioista niin vaikeita? Meillä on vuoden päästä vaalit. Voisivatko puolueet katsoa aikaisemmin tehtyjä mietintöjä jo nyt, jotta ensi vaalikaudella keskityttäisiin päätöksiin eikä kokousten järjestämiseen. Onko meillä aidosti niin heikkoa lainvalmistelua, ettei aikaisempia mietintöjä ja työryhmien muistioita voi käyttää uuden hallituksen työn perustana?

Olisi myös suotavaa nähdä päätöksiä ilman loputtomia työryhmiä. Olen aika varma, ettei Suomesta löydy teemaa, josta ei olisi jo tehty mietintöä. Ja jos Suomesta ei löydy, Euroopasta aivan varmasti löytyy. Ja jos tehdään työryhmä, voisiko se johtaa konkreettisiin päätöksiin eikä listaan toiveita kuten teknologian periaatepäätöksen kanssa näyttää käyvän?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan