Verkostojen johtamista 24/7 – Tällaista on pääministerin työ ainaisen paineen alla

Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen haastatteli tutkimukseensa Suomen entisiä pääministereitä. He kokivat, että suuri osa ihmisistä toivoo pääministerin epäonnistuvan tehtävässään.

Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen haastatteli 2000-luvun pääministereitä.

27.4. 7:00

Pääministeri johtaa Suomea, mutta on sidottu hallitusohjelmaan. Pääministeri johtaa valtioneuvostoa, mutta ei muiden hallituspuolueiden edustajia.

Pääministerillä on paljon valtaa, mutta mitä se on?

Suomen vaikutusvaltaisimman instituution johtaminen on hyvin poikkeuksellista verrattuna mihinkään muuhun yhteiskunnan osa-alueeseen, sanoo Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen, joka työskenteli Tampereen yliopiston työelämäprofessorina vuosina 2017–2021.

Hän julkaisi huhtikuussa tutkimuksen Poliittinen johtaminen Suomessa 2000-luvun pääministerien silmin, johon Ikonen haastatteli 2000-luvulla valituksi tulleet pääministerit Anneli Jäätteenmäen, Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen, Alexander Stubbin, Juha Sipilän, Antti Rinteen ja Sanna Marinin.

Ikonen työskenteli Tampereen yliopistolla johtamisen alan työelämäprofessorina. Hän on tehnyt aikaisemmin haastattelututkimuksen Suomen pormestareista.

Ikonen muun muassa kysyi, mitä pääministeri johtaa, ketkä ovat pääministerin tärkeimmät kumppanit ja millaista johtajuutta pääministeriltä vaaditaan. Tutkimusvastauksissa henkilöt ovat häivytetty.

Vastauksista voi päätellä, että pääministerit kokevat vallan hallituksen sisällä olevan hyvin rajattua.

Hallituksen sisällä pääministeri on korkeintaan oman poliittisen ryhmänsä ministereitten johtaja, mutta ei toisten poliittisten ryhmien ministereitten johtaja”, yksi vastauksista kuuluu.

Ja jos ajatellaan ihan tarkkaan ottaen, niin hallituskumppaneitten puheenjohtajat, ne on niitä kovimpia kilpailijoita mitä ylipäätään voi politiikassa olla.”

Ikonen sanoo HS:lle, että on haastava kysymys miettiä, onko syy järjestelmässä vai ihmisessä, jos pääministeri kokee, että hänellä ei ole valtaa hallituksessa.

”Se on sekä että. Täytyy muistaa, että pääministeri tulee valituksi puolueiden taholta, eikä hänellä ole esihenkilöroolia. Toisaalta aina johtaminen on ihmiskysymys.”

Pääministerien valta on Suomessa suurta mutta häilyvää. Juha Sipilä toimi Suomen pääministerinä vuosina 2015–2019.

Tutkimus piirtää kuvan monimutkaisesta verkostosta, jota pääministerin täytyisi johtaa, mutta usein ilman konkreettisia työkaluja. On oma puolue, on valtioneuvosto, on Suomen poliittinen keskustelu ja on kansakunnan henkinen tila.

Lisäksi täytyy pitää huolta hyvistä suhteista muihin instituutioihin, kuten presidenttiin, jolla on ulkopoliittista valtaa.

Kaikille pääministereille ei myöskään ollut täysin selvää, johtaako pääministeri ensisijaisesti maata vai valtioneuvostoa. Eduskunta taas tuntui etäiseltä paikalta, mihin on yhteys oman eduskuntaryhmän kautta.

Eduskunta on niin kuin muodollisesti valtavan tärkeä, mut... siihen ei sisälly semmoista luovaa yhteistyötä, sisältöä, vaan se on enemmän muodollista.”

Ikosen mukaan pääministeri on johtamisen näkökulmasta hyvin erikoinen tapaus. Pääministeri ei voi johtaa hierarkkisesti, eikä prosessijohtamisen opein.

”Pääministeri käyttää paljon aikaa yhteistyöhön, luottamuksen vahvistamiseen ja kompromissin rakentamiseen. Se on enemmänkin verkostoitumisjohtamista.”

Varsinkin hallitusohjelma on täysin poikkeava takalauta.

”Jos katsotaan yritysjohtajia, niin sellaista asiakirjaa ei ole.”

Tutkimuksessa käy ilmi myös, että hallitusohjelman yksityiskohtaisuudesta voi vetää johtopäätöksiä hallituksen sisäiseen luottamukseen.

"Jos on vähän luottamusta, niin on paljon yksityiskohtaisempi hallitusohjelma. Jos taas on luottamusta paljon, niin riittää vähän yleisempi ohjelma. Matkan varrella voidaan sopia asioista.”

Myös vastauksista näkyi, miten hallituksen sisällä pääministeri joutuu jatkuvasti punnitsemaan luottamusta.

Hirveän moni ihminen Suomessa hallituksessa ja ehkä jopa omassa puolueessa, niin ei välttämättä toivo, että pääministeri onnistuu johtamistehtävässään.”

Jopa enemmistö ministereistä saattaa toivoa, että pääministeri, eli toimitusjohtaja epäonnistuu.”

Pääministerinä ihminen joutuu työskentelemään jatkuvassa kilpailutilanteessa, missä muut kollegat toivovat epäonnistumista. Sanna Marin on työskennellyt pääministerinä vuodesta 2019 lähtien.

Ikonen on itse poliittinen toimija. Hänet valittiin myös kokoomuksen varapuheenjohtajaksi kesken tutkimuksen. Valtionvarainministeriön valtiosihteerinä Ikonen on työskennellyt kahteen otteeseen.

Hän tiedostaa, että pääsi pääministerien luokse juuri sen takia, että tunsi heidät oltuaan samalla pelikentällä.

”Tein selväksi, että en hae poliittisia ulostuloja, eikä minulla ole poliittisia tavoitteita. Näin tiedon aukon, kun poliittisesta johtamisesta on hirveän vähän tutkimusta.”

Kaikki pääministerit olivat Ikosen mukaan avoimia, mikä synnytti ainutlaatuisen aineiston.

Aikaisemmin Ikonen on tehnyt samanlaisen tutkimuksen pormestareista.

Poliittinen johtaminen on muuttunut Ikosen tutkimusten mukaan 2000-luvulla selvästi. Kriisit ovat nopeutuneet, eikä enää edustajien onnistumista arvioida neljän vuoden välein vaaleissa.

Sosiaalisen median myötä vaalit ovat käynnissä jatkuvasti, mikä luo jatkuvasti muuttuvan toiminta-alustan politiikalle.

”Tulee mieleen, että riittääkö nelivuotinen hallitusohjelma? Muutoksen nopeus kiihtyy, joten miten ketterä ja joustava hallitusohjelma voi olla? Pitäisikö puolivälin arvioinnin lisäksi olla hallituksen säännöllisempää arviointia?”

Hektisyyttä korostivat myös pääministerit.

Vaatimukset on koko ajan olleet kasvussa. Pitäisi jatkuvasti elää 24/7­-maailmassa. Ei anneta hetken rauhaa. Koska sulle jää aikaa perehtyä ja keskittyä?

Johtajuutta pitää olla lunastamassa joka päivä kymmenen kertaa.”

Tutkimuksen jälkeen Ikonen sanoo arvostavansa pääministereitä enemmän. Matti Vanhanen toimi Suomen pääministerinä vuosina 2003–2010.

Pääministerien vastaukset kertovat myös, että omat avustajat ja valtiosihteerit ovat tärkeitä kumppaneita pääministerin työssä. Ylimpiä virkamiehiä pääministerit eivät maininneet tärkeimmiksi kumppaneikseen, mikä oli Ikosen mielestä yllättävää.

Osasyy voi olla valtiosihteeri, joka työskentelee virkamiesten ja ministerien välikätenä.

”Jos katsotaan kansainvälistä johtamistutkimusta, niin sillä on merkitystä, että kokeneiden virkamiesten ääntä kuunnellaan. Täytyisi pysähtyä sen ääreen, että virkamiesten osaaminen tulee hyödynnetyksi.”

Ikonen myös pohtii, voisiko pääministerin verkostoa laajentaa. Nykyinen instituutio on lopulta hyvin kapea sisäpiiri, joka joutuu yksinään painimaan valtavan kokonaisuuden parissa.

”Asiat ovat yhä haastavampia ja monimutkaisempia, eikä niitä aina voi edes ratkaista perinteisellä byrokratialla. Miten voisi hyödyntää laajempaa yhteiskunnallista osaamista?”

Tutkimus kasvatti Ikosen arvostusta pääministereitä kohtaan. Harva kuulemma ymmärtää, miten vaativaa ja raskasta pääministerin todellisuus on. Johtamisprosessina pääministeriys on täysin poikkeuksellinen ja työympäristönä ihmistä kuluttava.

Silti monet haastateltavat muistelivat pääministeriyttään lämpimänä muistona oman matkan varrella.

”Kukaan ei sanonut katuvansa. Kokemuksella on ollut heille iso merkitys, vaikka varmasti jokaisella on ollut haastavia hetkiä.”

”Näihin tehtäviin sitoutuvat yleensä ihmiset, jotka haluavat tehdä yhteiskunnallisia muutoksia ja viedä jotain isompaa asiaa eteenpäin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan