Entiset riitelijät

Matti Aukia ja Tuomas Urho pitävät omassa puutarhassa pienet rakkauden juhlat, joissa on kuohuviinibuffet.

Tuomas Urho (vas.) ja Matti Aukia menevät kesällä naimisiin. He ovat yksi pariskunta HS Vision kesäsarjassa, jossa jututetaan kesän hääpareja.

15.7. 7:00 | Päivitetty 15.7. 10:05

Matti Aukia, 39:

”Puolisoni Tuomas täytti 40 vappupäivänä.

Vappuaattona meillä oli juhlat, ja Tuomas piti puheen. Hän on pitkäikäisestä suvusta. Kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta puheessa Tuomas mietiskeli, miten hän haluaa käyttää loppuaikansa täällä.

Yöllä minulle tuli surkuolo. Kuoleman ajatus kulki mukana. Päädyin kosimaan Tuomasta. Olemme olleet yhdessä kaksitoista vuotta, ja olimme puhuneet naimisiinmenosta. Kaikki tapahtui kuitenkin puolivahingossa. Seuraavana päivänä kerroimme ystäville, että menemme naimisiin.

Meidät vihittiin nopeasti, 19. toukokuuta. Paikka oli digi- ja väestötietovirasto Helsingin Sörnäisissä.

Odotimme liukuhihnatunnelmaa ja terveyskeskustuoleja, mutta tunnelma oli rauhallinen. Olimme arkiaamun ainoat asiakkaat. Vihkiminen oli ohi ennen kuin siskoni oli ehtinyt saada videopuhelulla yhteyden veljeeni Kaliforniassa.

Rakkauden juhlat, pienimuotoiset häät, pidämme heinäkuun viimeisenä lauantaina. Kyllä juhlia aina kannattaa. Miksi ei? Isojen hääjuhlien järjestäminen tuntui molemmista vaikealta. Silti aloimme jo koota pitkää vieraslistaa. Hassua, miten vaikea on tunnistaa, mitä itse haluaa.

Juhlat pidetään kotipihallamme. Ajatus on, että siellä on esityksiä, ruokaa ja skumppabuffet, johon halukkaat voivat tuoda kuohuviinipullon lahjaksi.

Aloimme seurustella aikana ennen Tinderiä, keväällä 2010. Mikähän pirulainen on nimi treffipalvelulle, jossa tapasimme? Olimme molemmat vasta eronneet pitkistä suhteista.

Jaoin niihin aikoihin kuulemaani hyvää ohjetta auliisti eteenpäin. Se kuuluu niin, että eron jälkeen kannattaa olla puoli vuotta itsekseen. Minäkin yritin. Sovimme Tuomaksen kanssa, että tapailemme kevyesti kesän. Ei se mennyt niin.

Oma, yhteinen koti löytyi kahden vuoden seurustelun jälkeen Puu-Vallilasta. Se on tosi leimallisesti meidän paikkamme.

Olemme tosi paljon yhdessä ja kotipoikia, hah hah.

Toisaalta teemme yhdessä seikkailuja. Minun perhekulttuuristani tulee sellainen, että junalla Eurooppaan voi lähteä viiden minuutin varoajalla. Pääsemme Tuomaksen kanssa helposti yhteiseen leikkisään tunnelmaan.

Hän täydentää myönteisellä sosiaalisuudellaan minun puutteitani sosiaalisen kanssakäymisen alueella. Hän on hirveän viisas. Puhumme paljon.

Ennen riitelimme. Emme ole temperamenteiltamme helpoin jengi, tai minä en ole.

Nyt emme ole riidelleet moneen vuoteen. Selvästi olemme oppineet puhumaan asioista paljon paremmin kuin ennen.

Naimisiinmeno ei käytännössä muuta mitään, mutta virastoon menosta tuntui kyllä tulevan jotain ekstraa. Meillä on yhteistä omaisuutta ja halu olla yhdessä. Yhteiskunnallinen sopimus eli avioliitto siihen päälle on vahva sitoumus.”

Tuomas Urho, 40:

”Olimme puhuneet naimisiinmenosta, mutta yhtäkkiä toukokuussa olimmekin sitten odottamassa vuoroa maistraatin aulassa.

Täytin pyöreitä vappuna. Pidimme Matin kanssa juhlat. Jostain syystä aloin puhua vieraille pohdiskellen itseni tuntemisesta. Sanoin jotenkin niin, että seuraavaksi täytyy ehkä hieman etsiä itseään. Matti oli ilmeisesti tulkinnut, että aion etsiä tieni pois hänen luotaan.

En ollut lainkaan tarkoittanut sitä niin, mutta siitä tuli merkityksellinen lause loppuelämäni kannalta. Yöllä ennen nukkumaanmenoa Matti kysyi, mentäisiinkö naimisiin. Muistin asian seuraavana päivänä piknikillä. Kysyin, että ’hei, sinähän kosit minua yöllä, pitäisikö oikeasti tehdä se’.

Huomasin googlaavani kartanoita ja astioiden vuokrausta. Tunsimme ehkä paineita pitää perinteiset juhlat. Totesimme, että menimme jo naimisiin. Voisimme hyvin järjestää meidän näköisemme rakkauden juhlan.

Koko korona-ajan olemme laittaneet puutarhaa hienoksi puutalokotimme pihalla. Heinäkuussa se on komeimmillaan. Kutsumme vieraat pihallemme ja pidämme avointen ovien päivän. Ohjelma on itsellemmekin arvoitus. Olemme pyytäneet vierailtamme esimerkiksi puheita.

Tapasimme homojen deittailusivustolla. Minulla oli pitkä suhde juuri päättynyt, ja aloin viritellä verkkoja. Muistan vieläkin Matin valokuvan. Lyhyt esittelyteksti vahvisti kiinnostustani.

Tapasimme Lasipalatsilla euroviisuiltana toukokuussa 2010. Juttu kulki ilman, että tarvitsi puhua töistä. Kaikki oli hirveän luontevaa. Lähdimme eri paikkoihin katsomaan viisuja, mutta sitä ennen pussasimme.

Nopeasti minä sitouduin ja kiinnyin häneen. Lokakuussa julkistimme suhteemme Facebookissa, kuten silloin tehtiin.

Alku oli aika myrskyisää, kun etsimme suhteessa omia paikkojamme. Riitelimme paljon. Pikkuhiljaa luottamus kasvoi, ja opimme kai myös sanoittamaan tuntemuksiamme.

Nykyään nautimme kotona hiippailusta verkkarit jalassa. Tai menemme sienimetsään ja teemme trangialla ruokaa. Toistemme vajavaisuudet ovat osa elämää ja suhdettamme, ja ymmärrämme niitä puolin ja toisin.

Jaan Matin kanssa elämäni sen loppuun saakka, näin ajattelen. Hän saa minut nauramaan ja osaa lohduttaa.

Minulla on kohotettu olo naimisiinmenosta. Homouteen liittyy se, että kaapista joutuu tulemaan aina uudelleen ja uudelleen. En halua salata asioitani, mutta eivät kaikki muutkaan joudu kertomaan itsestään kaikkea koko ajan.

Nyt on virallista, että rakastan häntä.”

Fakta

Matin ja Tuomaksen häät

Häät: Kotona ja taloyhtiön pihalla 30.7.2022.

Vieraita: ”Yritämme saada mahdutettua kutsulistalle kaikki tärkeimmät ihmiset lapsineen. Siksikin juhlat ovat pöytäjuhlien sijaan vapaamuotoisemmat.”

Häiden erikoisuus: Skumppabuffet ja kotipuutarhan tunnelma.

Perinne, josta pidämme kiinni: ”Ystävämme pitää puheen ja kysyy meiltä, tahdotteko edelleen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita