Pelastakaa Markus

Sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tarvitsemme lastensuojelulain kokonaisuudistuksen, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Elina Seppälä.

10.9. 2:00 | Päivitetty 10.9. 14:15

Olipa kerran poika nimeltä Markus (nimi muutettu). Hän syntyi Etelä-Suomessa sijaitsevalle pientaloalueelle. Seudulle, jossa oli paljon samanikäisiä lapsia. Ystävällisyydestä huolimatta sosiaaliset tilanteet aiheuttivat Markukselle haasteita.

Koulussa arki oli vaikeaa. Markus ahdistui isoista ryhmistä ja sosiaaliset tilanteet aiheuttivat paineita. Päivät täyttyivät raivokohtauksilla, ja kotiin soitettiin lähes päivittäin.

Pian Markukselle diagnosoitiin adhd ja jonkin ajan päästä Touretten oireyhtymä, autismikirjon häiriö ja vaikea masennus. Toisen luokan kohdalla äidin toiveet heräsivät. Pieni ryhmä ja uusi koulu loi turvaa. Lukuvuosi päättyi stipendiin ja isoon hymyyn.

Kolmannella luokalla Markus ei pystynyt keskittymään enää kunnolla. Hän reagoi ahdistukseen heittelemällä tavaroita ja käymällä fyysisesti opettajaan kiinni. Äiti täytti lomakkeita ja soitteli virkamiehille, kunnes Markus pääsi tuettuun luokkaopetukseen. Tämä tuki ei kuitenkaan ollut enää riittävää. Impulsiivisuus, itsetuhoisuus ja vahva ahdistuneisuus veivät Markusta mukanaan. Poliisien vierailut tulivat tutuksi, kun tilanteet riistäytyivät käsistä.

Väsynyt ja epätoivoinen äiti tunsi olonsa täysin voimattomaksi alakoulun toisella puoliskolla. Kun psykiatrian lääkäri suositteli huostaanottoa ”suurimpana rakkauden tekona”, ei äiti osannut enää muuta tehdä kuin suostua.

Terveystarkastuksia tehdään terveille lapsille, vaikka kasvava tarve on aivan muualla.

Tätä kirjoittaessa Markus on ollut kaksi vuotta huostaanotettuna lastensuojelun toimesta. Tänä aikana Markusta on heitelty laitoksesta toiseen, ja asiaa käsitelleet henkilöt ovat vaihtuneet monta kertaa. Markus on muuttunut vuosien aikana yhä masentuneemmaksi ja hiljaisemmaksi.

Lääkkeitä vaihdetaan usein, ja yleensä ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi vain uusia lääkkeitä. Lämmön ja ymmärtämisen sijaan laitoksissa on loputtomasti vapaata aikaa. Lasten väliset konfliktit ovat arkipäivää, kun tekemistä, rutiineja ja rajoja on vähän.

Markuksen hoitoyhteenvedossa todetaan, että Markus hyötyisi ennakoinnista, päiväohjelmasta ja aikuisten seurasta. Vaikka tämä on tiedostettu jo ajat sitten, ei tällaista tukea ole annettu. Markus on luovuttanut elämänsä suhteen. Ei minua voi kukaan auttaa, sanoi teini-iän kynnyksellä oleva nuori äidilleen.

Sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, vaikka samaan aikaan rahoituksen määrä on kasvanut. Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen sanoo, ettei ongelma ole rahassa vaan tehtävien jaossa ja tavassa, miten moniongelmaisia lapsia kohdellaan.

Vuonna 2014 voimaan astuneen opiskeluhuoltolain uudistuksen jälkeen koulupsykologin ja kuraattorin tehtävät ovat keskittyneet ajankäytöllisesti pitkälti koulunkäynnin ja oppimisen tukemiseen.

Kouluterveydenhuolto keskittyy lähtökohtaisesti vain terveiden lasten hoitoon. Terveystarkastuksia tehdään terveille lapsille, vaikka kasvava tarve on aivan muualla. Kouluterveydenhuolto ei siis pysty tarjoamaan hoitoa sitä tarvitseville lapsille.

Kuntien palveluita ei ole rakennettu tukemaan erityislasten tarpeita. Puutteelliset mielenterveyspalvelut ajavat diagnosoituja lapsia sosiaalihuollon piiriin, vaikka jokainen ymmärtää, ettei esimerkiksi autismikirjon häiriö ei ole yksinään syy huostaanotolle.

Perheitä ei voi tilanteesta syyttää. Erityislasten ongelmat ovat hyvin yksilöllisiä ja haasteellisia, minkä vuoksi järjestelmän tulisi pystyä auttamaan heitä. Ei sysäämään diagnosoituja lapsia sosiaalihuollon piiriin.

Hyvinvointialueet voivat tuoda toivoa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, kun palvelut keskitetään isompiin kokonaisuuksiin. Tästä huolimatta tarvittaisiin lastensuojelulain kokonaisuudistus, joka vastaisi lasten nykypäivän sosiaalisiin ongelmiin ja oman hoidon tarpeeseen, jotta turhat huostaanotot saataisiin loppumaan.

Oikaisu kello 14:17. Vuonna 2014 voimaan astuneen opiskeluhuoltolain uudistuksen jälkeen koulupsykologin ja kuraattorin tehtävät eivät ole keskittyneet pelkästään koulunkäynnin ja oppimisen tukemiseen, kuten kolumnissa alkuperäisesti väitettiin. Laissa opiskeluhuollon kokonaisuudessa mainitaan myös hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita