Fortumin riskienhallinta petti – Kaiken taustalta löytyy yksi suuri virhekäsitys

Fortum on syyttänyt kriisistään Venäjää ja johdannaismarkkinoiden sääntöjä. Yksi keskeinen syy Fortumin ongelmiin on kuitenkin se, että yhtiö uskoi energiamarkkinoiden toimivan kuin mitkä tahansa markkinat, kirjoittaa HS Vision toimittaja Alex af Heurlin.

Nokian toimitusjohtaja Pekka Lundmark kuvattuna Helsingissä syyskuussa 2021. Lundmark toimi Fortumin toimitusjohtajana, kun yhtiö osti saksalaisen Uniperin osakkeita.

9.9. 12:38 | Päivitetty 9.9. 13:19

Riski tapahtuu ensin hitaasti, ja sitten hyvin nopeasti.

Tämä vanha viisaus kuvaa hyvin tapahtumia energiayhtiö Fortumin ympärillä.

Miltei kaikki Fortumin riskit ovat lauenneet peräjälkeen alkuvuoden aikana. Ensin romahti Venäjän-voimaloiden arvo, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Elokuussa oli kaatua tytäryhtiö Uniper, jonka Saksan valtio pelasti 15 miljardin hätärahoituksella. Kuukautta myöhemmin horjui emoyhtiö Fortum, kun johdannaisten vakuudet olivat imeä yhtiön kassan kuiviin. Suomen valtio tuli apuun kymmenen miljardin euron hätärahoituksella.

Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo on muistuttanut, että energiamarkkinoiden kriisi ja Fortumin ongelmat ovat seurausta Venäjän sotatoimista. Totta, mutta myös Fortumin johdon on syytä katsoa peiliin.

Fortumin strategia niin Venäjällä, Saksassa kuin johdannaismarkkinoillakin on nojannut vuosia yhteen keskeiseen ajatukseen: että energiamarkkinat toimivat vapaan ja rationaalisen markkinatalouden pelisäännöillä.

Tuo kuvitelma on maksanut miljardeja euroja Fortumin osakkeenomistajille.

Ensimmäinen virhe: Fortum uskoi, että Venäjä on markkinatalous.

Fortum ei ollut Venäjä-uskossaan yksin, mutta harva laittoi niin paljoa likoon Venäjän markkinatalouden puolesta kuin Fortum. Fortum sijoitti Venäjälle vuosien varrella miljardeja euroja. Itäriskit kasvoivat entisestään Uniper-ostoksen myötä.

Venäjällä markkinatalous oli omanlaistaan, ja aina välillä joku varoitteli asiasta. Putinin ja oligarkkien oikkuihin kuitenkin tottui vuosien varrella.

Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja nyt Fortumin Venäjä-omistukset ovat jumissa. Tuskin edes Fortum enää kuvittelee, että Venäjä olisi markkinatalous.

Toinen virhe: Fortum uskoi, että Saksa on markkinatalous.

Fortum aloitti saksalaisen Uniperin valtausoperaation vuonna 2017, ja törmäsi heti saksalaiseen hallintokulttuuriin. Uniperin silloinen toimitusjohtaja aloitti taistelun valtaajaa vastaan. Toimitusjohtajan mielestä Uniper kuului hänelle eikä osakkeenomistajille.

Myös saksalainen ay-liike vaikeutti Uniperin-valtausta, mutta kabinettiväännön ja seitsemän miljardin euron osakeostojen jälkeen Fortum sai Uniperin joten kuten haltuunsa.

Kun Venäjä väänsi kesällä kaasuhanaa pienemmälle, kävi selväksi, miten väärässä Fortum oli ollut myös Saksan suhteen.

Vaikka Saksan kaasumarkkinat olivat ilmiselvästi hätätilassa, Saksan hallitus ei julistanut virallista hätätilaa ja vienyt kohonneita hintoja kaasun loppukäyttäjille. Sen sijaan Uniper joutui kuittaamaan miljardien laskun kaasukriisistä.

Saksan energiamarkkina ei toimi markkinatalouden logiikalla, varsinkaan silloin kun maassa on kriisi ja poliitikot voivat vierittää kuluja ulkomaalaisten omistamalle yhtiölle.

Kolmas virhe: Fortum luotti sokeasti markkinahintoihin.

Johdannaismarkkina rakentuu luottamukselle, että markkinoiden hinnanmuodostus on vapaata ja jokseenkin rationaalista. Hyvän sään aikana se onkin kohtuullinen oletus.

Jos yhtiön riskienhallinta rakentuu tälle oletukselle, se on hyvän sään riskienhallintaa.

Aina välillä markkinoille iskee kuitenkin myrsky. Sellainen iski elokuussa sähkön johdannaismarkkinoille.

Fortum joutui siirtämään elokuussa miljarditolkulla rahaa johdannaisten vakuuksiksi, eikä ollut varautunut näin äärimmäiseen tilanteeseen. Raha oli loppua, ja valtio tuli hätiin.

Vaikka Fortum tiettävästi seurasi johdannaissalkkunsa riskejä – mistään asiattomasta riskinotosta ei ole esitetty todisteita – yhtiön riskienhallinta oli ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Fortum on syyttänyt tilanteesta johdannaismarkkinoiden kankeita sääntöjä. Yhtiön mielestä säännöt pakottavat sen liian suuriin vakuusvaatimuksiin.

Ehkä vakuussäännöissä on viilaamista, mutta säännöt eivät muuttuneet alkuvuoden aikana. Se mikä meni pieleen, oli Fortumin usko markkinoihin.