Vertasimme Suomea muihin maihin: Valtio käyttää liikaa rahaa eikä verota tarpeeksi

Kevään vaaleissa tullaan jankkaamaan Suomen työllisyysasteesta. Todellisuudessa Suomen ongelma on yli varojen eläminen, kirjoittaa HS Vision toimittaja Tuomas Niskakangas.

14.9. 9:00

Suomen valtio jatkaa velkaantumistaan. Syyskuun alussa hallitus julkisti ensi vuodelle 8,1 miljardia euroa alijäämäisen budjetin.

Kevään eduskuntavaaleissa yksi keskustelun aiheita tulee eittämättä olemaan se, miten valtion talous saadaan joskus tasapainoon.

Käytännössä julkisen talouden korjaamiseen on kolme keinoa:

1) Menojen vähentäminen eli leikkaukset

2) Tulojen kasvattaminen eli veronkorotukset

3) Työllisyyden parantaminen. Se vähentäisi sosiaaliturvamenoja ja kasvattaisi verotuloja

Näiden lisäksi tilannetta kohentaisi tuottavuuden parantaminen. Se olisi keinoista paras, mutta politiikan keinot vaikuttaa tuottavuuteen ovat vähäisiä, epävarmoja tai ainakin hidasvaikutteisia.

Esitän nyt arvauksen siitä, mihin ongelmiin talouspoliittinen keskustelu painottuu vaalien lähestyessä.

Näyttää lähes selvältä, että kevään vaaleihin mennään laskusuhdanteessa. Käynnissä voi olla täysimittainen taantumakin.

Laskusuhdanteessa ei saisi keynesiläisten periaatteiden mukaan leikata menoja tai kiristää verotusta.

Veronkorotukset lienevät kokonaan poissa pöydältä, kun kevään vaalien alla linjataan tulevaa talouspolitiikkaa. Pikemminkin keskustelua voi syntyä veronalennuksista.

Menoleikkauksistakaan ei ole helppo puhua, jos kansa köyhtyy muutenkin inflaation ja laskusuhdanteen painamana.

Siksi vaalien lähestyessä talouspoliittinen keskustelu siirtyy siihen välineeseen, joka jää jäljelle: työllisyyteen.

Ensi keväänä tullaan tiheästi toistelemaan mantraa, joka kuuluu näin: ”Kun Suomella on entistä enemmän ikääntyneitä, pitää entistä suurempi osa muista saada töihin.”

Edellisen vuosikymmenen aikana uutisten seuraajille on tullut selväksi, että Suomen työllisyysaste on verrokkimaita heikompi.

Mutta onko se sitä yhä vuonna 2022?

Edistys on nimittäin ollut huomattavaa, ja Suomen työllisyysaste on noussut hienosti 74 prosenttiin.

Se on edelleen hieman jäljessä verrokkimaita Ruotsia ja Tanskaa, mutta ero ei ole hälyttävä.

Työtunneilla korjattuna työllisyysaste on Suomessa peräti parempi kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa. Suomessa tehdään muita maita vähemmän osa-aikatyötä, mikä selittää eroa.

Kansantalouden ja verotulojen kannalta juuri työtunneilla korjattu työllisyysaste on merkityksellisin.

Toki voi ajatella, että kun Suomen ikärakenne on haastava, pitäisi Suomen työllisyysasteen olla parempi kuin vertailumaissa. Mutta ei ole lainkaan selvää, että syy Suomen velkaantumiseen ja ammottavaan kestävyysvajeeseen löytyy työllisyyden ongelmista.

Miksi Suomi sitten velkaantuu niin nopeasti?

Olisiko syy lopulta yksinkertainen? Ehkä julkinen sektori käyttää liian paljon rahaa tai kerää sitä liian vähän.

Lyhyestä tilastokatsauksesta löytyy tukea sille, että julkinen sektori elää yli varojensa.

Verotulojen kerääjänä Suomi on maailmassa kärjen tuntumassa, mutta ei kuitenkaan terävintä huippua.

Hyviä vertailumaita Suomelle ovat kokonsa ja yhteiskuntarakenteensa puolesta Ruotsi ja Tanska. Suomen kokonaisveroaste jää molempien alapuolelle.

Usein verojen sanotaan näivettävän kasvua, mutta tämä lista ei anna sille väitteelle tukea. Tiukemman verotuksen Ruotsissa ja Tanskassa talous on kasvanut Suomea nopeammin.

Entä menot? Niiden vertailussa Suomi on ehdotonta kärkeä.

Ranska käyttää vertailumaista eniten rahaa talouden kokoon nähden, 59,9 prosenttia.

Suomi sijoittuu heti Ranskan perässä tulevaan neljän maan porukkaan, jonka julkiset menot ovat noin 55,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Verrattuna Tanskaan (52,8) ja Ruotsiin (50,6) Suomi käyttää julkista rahaa enemmän, vaikka veroja kerättiin vähemmän.

Tällaisia vertailuja tehdessä on hyvä tiedostaa, että niissä joudutaan aina tekemään paljon valintoja tulosten saamiseksi vertailukelpoisiksi. Siksi vertailujen tuloksiakaan ei voi pitää kiveen hakattuina.

Sikäli kun vertailuja voi tehdä, OECD ja IMF ovat parhaita mahdollisia tahoja niitä tekemään.

Vaikka tuloksia ei ottaisi aukottomana totuutena, Suomen tulojen ja menojen epäsuhtaisuutta todistavat monet muutkin mittarit, eikä vähiten Suomen velkaantuminen.

Jossain vaiheessa Suomen pitää kohdata todellisuus. Suomen julkisen talouden velkaantumista tuskin pystytään ratkaisemaan ilman menojen ja tulojen tasapainotusta.

Kevään vaalikeskustelulle tekisi hyvää, jos tulojen ja menojen epäsuhta nousisi keskusteluun. Silloin päästäisiin puhumaan talouspolitiikan puhtaimmasta arvovalinnasta. Oikeisto voisi ehdottaa menojen leikkauksia ja vasemmisto verojen korotuksia.

Luultavasti talouden tilanne kuitenkin toimii syynä jättää keskustelu odottamaan taas parempaa hetkeä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita