Yhdellä kikalla parempi tunnelma työpaikalle – Ihmiset intoilevat tästä jopa illalla kotona

Säästä kritiikki työkaverista kahdenkeskiseen jutteluun, niin vähennät kuolemanpelkoa hänen aivoissaan, suosittelee HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen.

24.9. 2:00 | Päivitetty 24.9. 7:35

Moni kokee ahdistavaksi, jos työkaveri väheksyy tai arvostelee oman työn jälkeä muiden edessä. Jos taas pomo kertoo koko porukalle, että juuri sinä olet tehnyt jotain erinomaisesti, se tuntuu hyvältä.

Tuntuu itsestäänselvältä, mutta miksi?

Yksi syy saattaa löytyä ihmisen kehityshistoriasta.

Olemme esivanhempinemme eläneet heimoissa todennäköisesti miljoonia vuosia. Se on kelpo aika nähdä, millaiset geenit ja luonteenpiirteet periytyvät evoluutiossa sukupolvesta toiseen, koska ne auttavat selviämään elossa.

Ajatellaan esimerkiksi kahta noin miljoona vuotta sitten elänyttä pystyihmistä, jotka nimeämme Floraksi ja Faunaksi.

Flora ei välitä, jos joku haukkuu häntä muun heimon edessä. Hän on pikemminkin muille tyly ja puuhaa omiaan. Fauna taas huolehtii maineestaan. Jos joku arvostelee häntä muiden edessä, Fauna muuttaa toimintaansa. Muu heimo kokee näin Faunan yhdeksi omistaan.

Vaikeuksien koittaessa heimo huolehtii Faunasta enemmän kuin Florasta. Jos ruoka käy vähiin, heimo saattaa jättää Floran ensimmäisten joukossa ilman syötävää. Jos naapuriheimon kanssa tulee riitaa, Flora saa ehkä tapella yksin. Ja jos hän lopulta haavoittuu tai sairastuu, heimo antaa hänen Faunaa todennäköisemmin kuolla pois.

Yksityisessä tilanteessa syntyy vähemmän pakokauhua.

Näkymä esihistoriaan on kuvitteellinen, emmekä tiedä, miten Homo erectus on tarkalleen toiminut. Mutta tiedämme sen, että me nykypäivän ihmiset ahdistumme toisten edessä saadusta kritiikistä. Ehkä olemme tällaisia siksi, että tuo ahdistuminen (ja pyrkimys päästä siitä eroon miellyttämällä muita) on auttanut ihmistä selviämään elossa aina Faunan ajoista lähtien, ja käytösmalli on periytynyt tänne saakka.

Kun joku sitten nykyään arvostelee meitä työpaikalla heimon edessä, pulssi voi nousta osittain siksi, että joidenkin aivojemme osien näkökulmasta olemme vaarassa jopa kuolla.

Ja jos taas saamme kehuja, koemme olevamme turvassa, ja meidät valtaa hyvä mieli.

Mitä tällä havainnolla kannattaisi tehdä työpaikalla?

Yksi johtopäätös: Jos on tärkeää kritisoida työkaverin, alaisen tai pomon tekemistä, se kannattanee tehdä kahden kesken. Yksityisessä tilanteessa syntyy vähemmän pakokauhua. Kehitysehdotukset kannattaa jakaa myös ääntä korottamatta, ja toiselle on hyvä antaa mahdollisuus kertoa oma puolensa asiasta. Aivot pelkäävät vähemmän heimon hylkäämäksi tulemista.

Kun välillä kuulee kasan huolella pohdittuja kehuja itsestään, on helpompi sanoa hyvää myös toisesta.

Toinen johtopäätös on teoriassa yhtä yksinkertainen: kehut kannattaa antaa julkisesti.

Tähän ei kuitenkaan aina löydy työpaikalla luontevia tilanteita. Sellaisia voi onneksi koettaa luoda tietoisesti.

Meillä on nykyään töissä kaksi tähän tarkoitettua foorumia: viikkokokoukset ja ihmisen työvuosipäivät.

Ennen jokaista viikkokokousta jaamme yhteisissä kanavissa linkin, jonka kautta jokainen voi kirjoittaa matalalla kynnyksellä nimettömät kehut siitä työkaverista, joka on vastikään loistanut. Kokouksen lopussa käytämme pari minuuttia siihen, että kokouksen vetäjä lukee kauniit sanat ääneen samalla, kun kalvolla näkyy hyvää työtä tehnyt ihminen.

Toinen perinteemme on, että kun ihmisellä on meillä aloittamisen vuosipäivä, keräämme muutamaa päivää etukäteen tämän läheisimmiltä työkavereilta palautetta päivänsankarista. Esimerkiksi mitä kaikkea ihminen tekee hyvin, ja mitä hänen piirteitään työkaverit vilpittömästi arvostavat. Vuosipäivänä lauseet julkaistaan koko firman sähköisellä viestintäkanavalla Slackissa.

Perinteet saattavat kuulostaa korneilta, mutta oikealla toteutuksella niiden ei tarvitse olla sitä. Meillä tavat ovat tulleet alun perin käyttöön puolivahingossa, spontaaneista ideoista – eivät evoluutiopohdinnan tuloksena. Ideat ovat kuitenkin muuttuneet rutiineiksi, sillä ne ovat niin selvästi luoneet myönteisen kierteen. Kun välillä kuulee kasan huolella pohdittuja kehuja itsestään, on helpompi sanoa hyvää myös toisesta. Siten yhä useamman kova työ tulee nähdyksi. Ja se taas vaikuttaa perustavalla tavalla koko porukan kulttuuriin, tunnelmaan ja jaksamiseen.

Julkiset kehut näyttävät olevan myös juuri niitä asioita, joista moni kertoo illalla kotona kumppanilleen ja jotka päätyvät copy-pastena perheen Whatsappiin.

Kannattaa ainakin kokeilla. Kukaan ei kuole.

Kirjoittaja on yksi teknologiayhtiö Woltin perustajista.