Ostettu aika kului loppuun

Keksikää uusia temppuja, koska vanhat eivät enää toimi, vaativat markkinat poliitikoilta – ja poliitikkojen olisi syytä kuunnella, kirjoittaa HS Vision toimittaja Samuli Niinivuo.

Finanssikriisin jälkeen taloutta on pidetty yllä halvalla rahalla. Sillä on ostettu aikaa ihmisille, jotta he eivät supistaisi kuluttamistaan, ja yrityksille, jotta ne eivät leikkaisi menojaan.

14.10. 9:00

Länsimaissa on vallinnut vuosikymmenten ajan usko markkinoihin, jotka tietävät parhaiten, kuinka talouden kuuluu toimia.

Jos näin on, poliitikkojen kannattaisi kuunnella markkinoita nyt herkällä korvalla. Kaikenkirjava sijoittajien ja muiden markkinatoimijoiden joukko vaikuttaisi nimittäin huutavan heille parhaillaan täyttä kurkkua, että keksikää uusia temppuja, koska vanhat eivät enää toimi.

Vanhat temput viittaavat poliitikkojen yrityksiin piristää taloutta veronkevennyksillä ja velanotolla. Niiden toimimattomuudesta taas kielivät nousevat korot.

Markkinoilla olevien velkakirjojen arvot ovat kuluvan vuoden aikana romahtaneet. Huomio on kiinnittynyt erityisesti valtioiden velkakirjoihin, joiden korot ovat olleet nousussa varsinkin Britannian ja Italian, mutta myös Suomen osalta.

Lue lisää: Sijoitusmarkkinaa runtelee nyt ennennäkemätön myrsky. Vastaavaa ei ole nähty euron historian aikana.

Poliitikkojen neuvottomuutta voi ymmärtää. Britannian pääministeri Liz Truss saattoi kuvitella antavansa markkinoille juuri sitä, mitä niiden on jatkuvasti oletettu kaipaavan, eli uutta raharuisketta sääntelynpurun ja veronkevennysten muodossa.

Ironista onkin, että tällä kertaa markkinat reagoivat markkinaliberalismiin kielteisesti. Punnan arvo romahti, eivätkä Britannian lainakorot ole vieläkään rauhoittuneet.

Lue lisää: Holtiton elvytys- ja verojen alennuspaketti voi viedä britit kuilun reunalle.

Kukaan ei ole tähänkään päivään mennessä osannut tyhjentävästi selittää, mikä johti 1970-luvun stagflaatioon.

Koronaviruspandemian jälkeen tuntuu tapahtuneen jotain merkillistä, eikä sitä voi selittää pelkästään pandemian aikaisella valtavalla elvytyksellä. Se olisi lyhytnäköistä, sillä valtioiden piikki alkoi olla auki jo vuonna 2019, jolloin koronaepidemia oli vielä tulevaisuutta. Länsimaat olisivat luultavasti päätyneet elvyttämään ilman virustakin.

Mitä siis pitäisi ajatella valtioiden velkakirjojen nousevista koroista ja ennen kaikkea siitä, että brittihallitus joutui perääntymään minibudjettinsa kanssa, koska markkinoiden reaktio oli niin tuomitseva?

Pitäisikö valtioiden vain katkaista velkakierteensä? Suomen suurimman finanssiryhmän OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio esitti tällaista ratkaisua velkakriisin välttämiseksi viestipalvelu Twitterissä.

Lue lisää: Suomen valtionlainojen korko nousee rajua vauhtia, OP:n Ritakallio varoittaa velkakriisistä

Valtion velkakierteen katkaiseminen ilman talouskasvua olisi samanlainen vanha temppu kuin velanoton lisääminen. Valtioita on vaikea leikata kasvuun, se nähtiin Euroopassa laajalti jo viime vuosikymmenellä.

Markkinat eivät vaadi poliitikkoja pysäyttämään velkaantumista, vaan ne vaativat heitä lopettamaan ajan ostamisen velalla.

Finanssikriisin jälkeen taloutta on pidetty yllä halvalla rahalla.

Länsimaiden taloudet ajautuivat 1970-luvun alussa pattitilanteeseen. Maailmansotien jälkeinen voimakas talouskasvu näytti äkisti jarruttavan.

Kukaan ei ole tähänkään päivään mennessä osannut tyhjentävästi selittää, mikä johti 1970-luvun stagflaatioon, jolloin työttömyys yltyi inflaation laukatessa. Syiksi on esitetty niin ensimmäistä öljykriisiä kuin tavaratuotannon ylikapasiteettikriisin aiheuttamaa voiton suhdeluvun laskua.

Teollistuneet maat toisensa jälkeen ryhtyivät etsimään ulospääsyä samasta markkinaliberalismista, jolla Liz Truss yritti vastikään piristää Britannian taloutta.

Muutaman vuosikymmenen ajan ne myös onnistuivat luomaan kasvua purkamalla sääntelyä ja kääntämällä kakunjakoa pääoman hyväksi veroja keventämällä ja työn hintaa alentamalla.

Tämän seurauksena kuitenkin rahan kierto palkoiksi väheni ja tulonsiirtojen tarve kasvoi. Valtiot yrittivät ratkaista ongelman yksityistämällä velkaantumisen, kunnes vuoden 2008 finanssikriisi pudotti ratkaisulta pohjan.

Finanssikriisin jälkeen taloutta on pidetty yllä halvalla rahalla. Sillä on ostettu aikaa ihmisille, jotta he eivät supistaisi kuluttamistaan, ja yrityksille, jotta ne eivät leikkaisi menojaan.

Talouteen pumpattu raha on saattanut pönkittää osakekursseja, mutta se ei ole liioin käynnistänyt investointeja, lisännyt tuottavuutta ja johtanut kasvuun. Markkinat kaipaavat tähän muutosta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan