Yhden lähdön koulu

Meidän on remontoitava suomalainen peruskoulu- ja harrastusjärjestelmä perinpohjaisesti, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Henrik Dettman.

3.12.2022 2:00

Äiti työskentelee päivisin, isä öisin, ja isosisko tekee keikkaa alustatalouden ehdoilla. Työmarkkinat ovat pirstoutuneet yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomiksi. Meitä ympäröivä yhteiskunta on jatkuvasti liikkeessä, me sen mukana.

Väite kuuluu, että kun riittävän moni kantaa kortensa kekoon ja on valmis maksamaan lasten, nuorten, seniorien, opiskelijoiden ja työelämästä syrjäytyneiden turvan, kansakunta elää ja kukoistaa. Tämä ihanneyhteiskunta saavutetaan, kun 80 prosenttia aikuisista on töissä.

Yhteiskunnan muutokset heijastuvat myös vahvasti kouluun – eli sinne, missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa vanhempien sopeutuessa kiireen kaupalla elinkeinorakenteeseen.

Koulun ja harrastusten on tarkoitus toimia kasvavan nuoren turvasatamana. Päivittäisiä otsikoita seuratessa voi todeta, että satamaan on hiipinyt myrsky.

Saamme jatkuvasti lukea ylityöllistetyistä opettajista, oireilevista opiskelijoista, kroonisesta rahanpuutteesta ja järjestyshäiriöistä, jopa väkivallasta. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa nuorten itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta korostava järjestelmä ei enää palvele yhteistä etua.

Koululla on ollut valtava merkitys Suomen kansakunnan kokonaishyvinvoinnin vaalijana. Esimerkiksi vuoden 1866 kansakouluasetus ja vuoden 1968 koulujärjestelmälaki olivat virstanpylväitä, joiden tarkoitus oli viitoittaa nuorelle suomalaiselle ehyt polku koulujärjestelmästä harrastustoiminnan tuella kohti hyvää kansalaisuutta.

Etenkin 1960-luvun peruskoulu-uudistuksen pyrkimyksenä oli standardoitu yleissivistyksen ja yleisen hyvinvoinnin taso, tasavertaisesti kaikille jakautuvat eväät. Ruotsia seuraten lähdimme rohkeaan, hintavaan ja kunnianhimoiseen uudistukseen, joka loi pohjan nykyiselle hyvinvointi-Suomelle.

Massiivinen ongelma vaatii massiivisia ratkaisuja.

Suomalainen koulu on edelleen kansainvälisesti ainutlaatuinen kokonaisuus, mutta lyhytnäköiset tehostamistoimenpiteet, ylhäältä kasvavat vaateet ja krooninen kiire eivät anna maailman parhaille opettajille mahdollisuutta keskittyä työhönsä. Samalla iltapäiväkerhotoiminta näivettyy, ja harrastusten kustannukset karkaavat enemmistön tavoittamattomiin.

Kaikki tämä tulee heijastumaan vuosikymmenen viiveellä yhteiskuntaan, kun oireilevat nuoret varttuvat ahdistuneiksi aikuisiksi, joista yhä useammat ovat kadottaneet elämänsä suunnan eivätkä koskaan löydä tietään työelämään. Merkkejä huonosta kehityksestä voi lukea joka päivä lehdistä.

Ongelma on massiivinen, ja massiivinen ongelma vaatii massiivisia ratkaisuja. Juuri tällainen ratkaisu on rakentaa yhden lähdön periaatteen koulu, peruskoulu 3.0. Sellainen tarvitaan vastaamaan tämän ajan haasteisin.

Yhden lähdön koulu yhdistäisi koulutyön, aamu- ja iltapäiväkerhot sekä harrastustoiminnan. Se olisi laaja yhteishanke, jonka takana olisivat koulutoimi, kunnat ja kolmannen sektorin toimijat.

Maailman parhaat opettajat, valmentajat ja ohjaajat pitäisivät huolen opetussuunnitelmaan kirjoitettujen oppisisältöjen ja lasten ja nuorten päivittäisen liikunnantarpeen täyttämisestä sekä siitä, että lapset pääsevät kokeilemaan ulottuvuuksiaan myös taideaineiden parissa.

Nykysysteemissä koulupäivät loppuvat aikaisin, ja lapsi joutuu usein omin päin siirtymään harrastuksiin joko kodin kautta tai suoraan. Uudessa mallissa harrastukset tulisivat lapsen luo kouluun. Turvallisesti ja niin edullisesti, että kaikilla olisi niihin varaa. Silloin koulusta tulisi lapsen todellinen turvasatama.

Projekti olisi valtava satsaus, ja se on helppo tyrmätä rahan puutteeseen.

Kuulostaako kunnianhimoiselta? Sitä se onkin. Tällainen projekti on valtava satsaus, ja se on helppo tyrmätä rahan puutteeseen. Myös peruskoulu-uudistusta vastustettiin kiihkeästi. Jos olisimme tuolloin noudattaneet tutkijoiden neuvoja, uudistus olisi jäänyt liian massiivisena tekemättä.

Iso muutos tarvitaan, koska nykyisen järjestelmän tueksi kehitetyt moninaiset hankeratkaisut, kuten Kiva koulu, Liikkuva koulu ja Suomen harrastamisen malli, eivät riitä. Ne tarkoittavat hyvää mutta tarjoavat vähän kaikille, eivätkä kenellekään riittävästi.

On aika päättää, pysymmekö omissa siiloissamme sammuttamassa tämän päivän tulipaloja ymmärtämättä, miksi yhteiskunta kipinöi ja kytee. Vai uskallammeko haaveilla isosti ja luoda jotain uutta?

Jos tahdomme 2040-luvun suomalaisten aikuisten kokevan, että heistä on välitetty ja heitä on rohkaistu kasvamaan parhaiksi versioiksi itsestään, on meidän remontoitava suomalainen peruskoulu- ja harrastusjärjestelmä perinpohjaisesti.

Nuorissa on tulevaisuus. Se ei ole klisee. Se on fakta. Hyvinvointi on kansalaisoikeus. Päättäjien velvollisuus on huolehtia siitä, että se toteutuu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita