Harmaantunut peliala

Nuorisoa ei enää kiinnosta pelien tekeminen. Pelaavat nuoret haluavat striimaajaksi ja uuden polven startup-yrittäjät pelastaa maapallon. Suomen verotuloihin se uhkaa tehdä kahden miljardin euron aukon, kirjoittaa HS Vision toimittaja Elina Lappalainen.

21.1. 2:00 | Päivitetty 21.1. 8:35

Kesken pelialan vuosittaisen juhlagaalan pysähdyn katsomaan tuttuja toisiaan halailevia ihmisiä. Koronavuosien jälkeen moni näyttää yhtäkkiä vanhentuneen. Tuollakin on harmaata parrassa. Ja tuokin täytti juuri 50.

Ei vaan nämähän ovat kohta kaikki täyttäneet 50!

Pelialan kultaiseksi sukupolveksi sanotaan usein niitä yrittäjiä, jotka perustivat startupeja vuosina 2011–2014, keräsivät miljoonien pääomarahoitukset, kasvattivat Supercellin, Seriouslyn ja Small Giant Gamesin kaltaiset menestystarinat ja myivät sitten jättikaupoissa yrityksensä.

Monet heistä ovat syntyneet 1969–1975, viettäneet nuoruutensa opettelemalla koodaamaan Commodore 64 -koneella ja tutustuneet Assembly-pelitapahtumassa pelidemoja tekemässä.

Viime vuosina olemme tottuneet näkemään heidät tulokärjessä Suomen eniten ansio- ja pääomatuloja keränneiden listoilla.

Pelialan järjestö Neogames on laskenut, että vuosina 2017–2021 ala toi Suomelle yhteensä kaksi miljardia euroa verotuloja yhteisöveroina, yrityskauppojen pääomatuloveroina ja työntekijöille maksettuina ansiotuloveroina.

Olemme alkaneet ottaa menestyksen itsestäänselvänä. Ai taas myytiin joku pelifirma sadoilla miljoonilla euroilla.

Niinpä, kaikki on kohta myyty.

Siksi tämä kaari on tulossa tiensä päähän. Kaikki on myyty, ja pelialan kovat nimet harmaantuvat.

Samaan aikaan nuoria yrittäjiä nousee esiin yhä vähemmän. Miljoonien sijoituspotteja peliyrityksiin on ollut viime vuosina aiempaa vähemmän.

Näin on, vahvistaa kansainvälisesti pelialan startupeihin sijoittavan Play Venturesin perustajaosakas Harri Manninen. Rahasto on sijoittanut yhä harvemmin Suomeen, ja nyt nousevia maita ovat Turkin ja Vietnamin kaltaiset maat. Siellä on nuoria ja nälkäisiä tiimejä, jotka tungeksivat alalle.

Jos uutta kultaista sukupolvea ei ole jo putkessa, miten käy Suomen pelialan menestystarinan jatko-osan?

Näyttää siltä, että peliyrittäjyys ei enää houkuttele nuorisoa. Syitä on kaksi: nuoriso on pilalla – ja nuoriso on edeltäjiään parempaa.

Nykyinen startup-sukupolvi ei halua kehittää pelejä vaan rakentaa jotain merkityksellisempää.

Pilalla: Kyllä peliala nuoria kiinnostaa, mutta tekeminen on muuttunut. Youtuben pelikanavien, Twitch-livestriimaamisen ja e-urheilun nousun myötä moni haaveilee pelaamisesta ammattina ja sponsorituloista. Pelien tekeminen ei vain ole enää se juttu. Sen sijaan, että opettelisi itse koodaamaan, nuoriso on siirtynyt sisällöntuottajiksi eri somekanavissa.

Onhan se ymmärrettävää, sillä pelialakin on muuttunut. Se on nyt jättiläisten peliä, ja sovelluskauppojen kärkipaikoille on yhä vaikeampaa murtautua ilman isoa kassaa ja organisaatiota. Nyt takana on yrityskauppojen kausi, kun isot ovat napsineet pienempiä studioita.

Pienenä indie-pelistudiona on vaikeaa. Pitäisi ottaa yrittäjyyden riski. Ja samaan aikaan kasvaneet pelistudiot Suomessa ovat tarjonneet hyviä työpaikkoja paljon helpommin kuin oman yrityksen perustamalla.

Parempaa: Nykyinen startup-sukupolvi ei halua kehittää pelejä vaan rakentaa jotain merkityksellisempää.

Nyt Aaltoes- ja Slush-porukoissa puhutaan impact-yrittäjyydestä ja halutaan perustaa hiilensidonnan teknologiaa kehittävä startup, joka pelastaa maapallon ilmastonmuutokselta. (Paitsi ne, jotka innostuivat kryptobuumista tai menivät tekoäly-yrityksiin.)

Peliala oli kovassa nosteessa vielä kymmenen vuotta sitten Rovion ja Supercellin kultakaudella, mutta sen jälkeen hohto on karissut.

Pohjoismaisella nuorisolla on varaa miettiä arvojaan. Sen sijaan Turkin ja Vietnamin kaltaisissa maissa peliala näyttää vielä kullantuoksuiselta.

Uusia yrityksiä kyllä yhä syntyy. Neogamesin laskujen mukaan vuosina 2021 ja 2022 pelialan startupeja on syntynyt yhteensä 31 kappaletta. Huippuvuosiin verrattuna se on vähän. Silloin uusia yrityksiä tuli vuodessa lähes tuplasti enemmän kuin nyt kahdessa.

Noin kolmasosa nyt syntyneistä yrityksistä on alan konkareiden perustamia. Siellä on lupaavia siemeniä, joista muutamista voi varmasti tulla menestyksiä. Niitä saadaan kuitenkin vielä odottaa.

Jos kultaisen sukupolven konkareiden jälkeen ei tule vahvaa nuorten aaltoa, pelimiljonäärien virta tyrehtyy. Kahden miljardin euron aukko verotuloissa ei näillä keleillä naurata.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita