Ekonomisti Mariana Mazzucatolla on viesti julkiselle sektorille, ihan maasta riippumatta:
Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu tekemisistänne. Ottakaa riskejä. Kyllä te osaatte.
Ja mitä ikinä teettekin, älkää huutako koko ajan konsultteja apuun.
Yhteisten asioiden hoitamiseen ei tarvita isoja kalliita konsulttitoimistoja. Konsultit eivät osaa asioita välttämättä yhtään virkamiehiä paremmin. Eikä kansalainen ei ole mikään ”asiakas”.
”Julkista sektoria vaivaa nyt heikko itseluottamus”, Mazzucato kertoi Lontoossa.
Mazzucato tapasi Lontoossa joukon kansainvälisiä kirjeenvaihtajia. Samana päivänä ilmestyi hänen ja tohtorikokelas Rosie Collingtonin kirja konsulttivallan turmiollisuudesta.
Kirjan nimi – The Big Con – ei tarkoita sitä, että konsultoinnissa olisi mitään laitonta.
Kyse on itsevarmuudesta ja valta-asetelmasta (the confidence trick), jossa itsevarmat konsulttiyhtiöt pumppaavat rahakkaita toimeksiantoja aroilta julkisen sektorin päättäjiltä sekä osakkeenomistajien voittoa maksimoivilta yhtiöiltä.
Ekonomisti Mariana Mazzucato ja tohtorikokelas Rosie Collington Lontoossa. Mazzucato toimii professorina University College Londonissa.
Kirjan perusväittämä on, että konsulttiyhtiöiden tarjoamat palvelut ovat paljon kalliimpia kuin se arvo, jonka konsultit asiakkailleen tuottavat.
Yksityiset yritykset tehkööt, mitä omistajat sallivat, mutta julkisella puolella tilanne on eri. Kyse on yhteisistä varoista, verorahoista.
”Emme me tilanteesta konsulttiyhtiöitä syytä. Syy on julkisen hallinnon, joka näitä palveluja ostaa.”
Britanniassa Mazzucaton ja Collingtonin kirja on ehtinyt saada runsaasti julkisuutta jo ennen ilmestymistään. Eikä ihme. Poliittinen ilmapiiri on kireä.
Britannian asukkaiden elintaso on luisussa. Entistä useamman palkka ei riitä elämiseen. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on sekin kriisissä.
Samaan aikaan brittimedia on uutisoinut tiuhaan pandemia-ajan holtittomasta rahankäytöstä ja virheiksi osoittautuneista, isoista julkisista tilauksista. Osallisiksi rahanjaosta pääsivät myös konsulttiyhtiöt.
Eikä vain Britanniassa, vaan muuallakin. Esimerkiksi Italiassa McKinsey-konsulttiyhtiö palkattiin jopa auttamaan EU:n elpymisrahastosta tulevan yli 190 miljardin euron jaossa.
”Arvostelen usein Italiaa”, Roomassa vuonna 1968 syntynyt Mazzucato naurahtaa. Lapsena Yhdysvaltoihin muuttaneella Mazzucatolla on maiden kaksoiskansalaisuus.
Kirja lainaa arviota, jonka mukaan Britannian julkinen sektori osti vuonna 2021 konsulttipalveluita 2,5 miljardilla punnalla eli noin 2,8 miljardilla eurolla.
Mazzucaton mukaan ei ole mikään ihme, että McKinsey-konsulttiyhtiöllä ja kumppaneilla oli vaikeuksia saada Britanniassa koronavirustartuntojen jäljitysjärjestelmää toimimaan:
”Eihän heillä ollut [asiasta] mitään kokemusta.”
Aivan eri luokan ammatillista sujuvuutta nähtiin muun muassa silloin, kun koronarokotukset annettiin paikallisten julkisten lääkärivastaanottojen sekä apteekkien jaettaviksi.
”Heitä kyllä juhlittiin, mutta opittiinko siitä mitään? Ei.”
Pandemian lisäksi myös Britannian EU-ero eli brexit on ollut konsulteille tuottoisa työmaa. Kaikki ovat tarvinneet brexit-neuvoja: niin brexitin vastustajat kuin kannattajatkin, niin yritykset kuin julkinen sektorikin.
”Julkisen sektorin haukkuminen on jo valmiiksi monien poliitikkojen ja median mielipuuhaa.
The Big Con -kirja julkaistiin Lontoossa torstaina 23. helmikuuta. Teoksen koko nimi on The Big Con: How the Consulting Industry Weakens Our Businesses, Infantilizes Our Governments, and Warps Our Economies.
Mazzucaton mielestä julkisen puolen eri toimijoiden pitäisi uskaltaa olla asiantuntijoita omilla aloillaan. Asiantuntijuuteen kuuluu myös uuden kokeilu ja riskinotto.
Riski kuitenkin pelottaa.
Ensinnäkin monissa maissa julkisen puolen budjetit on kiristetty äärimmilleen. Kokeiluihin ja epäonnistumisiin ei ole varaa.
Yhtä lailla pelottaa maineriski. Julkisen sektorin haukkuminen on jo valmiiksi monien poliitikkojen ja median mielipuuhaa.
Siksi päättäjille voi olla helpompaa kutsua apuun iso konsulttipalveluita tarjoava yhtiö, kuten McKinsey, Boston Consulting, Bain, Pwc, Deloitte, KPMG tai EY.
Konsulttipalvelut tietysti maksavat. Mutta samalla ne luovat mielikuvan siitä, että homma on annettu asiantuntijoille. Maineriski pienenee.
”[Julkinen sektori] haluaa kumileimasimen, jotta hanke näyttää oikeutetulta.”
Joskus konsulttien apuun turvaudutaan kuulemma myös siksi, että julkisella puolella ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi työntekijöitä.
Tämä voi johtaa osaamista kuihduttavaan kierteeseen:
Jos pitää säästää koko ajan, ei väki riitä hoitamaan edes normaalitöitä saati sitten kehittämään uutta. Sitten kutsutaan apuun konsultit, jotka alkavat etsiä keinoja ”tehostaa” toimintoja. Ja niin edelleen.
Valovoimaisten kansainvälisten ekonomistien joukossa Mazzucaton tulkitaan usein olevan vasemmalle kallellaan. Vasemmistolaisuus on kuitenkin suhteellista.
Mazzucaton mukaan on selvää, että yhteisiin ponnistuksiin tarvitaan sekä julkista että yksityistä sektoria kuten myös voittoa tavoittelematonta kolmatta sektoria.
Hän perää kuitenkin julkiselta sektorilta suorempaa ryhtiä ja jyrkempää etunojaa.
”Ei pidä vain korjata markkinoita, vaan muovata niitä.”
Yhtä lailla hallitusten ei pidä lähteä pelastamaan yrityksiä, jos pelastuspaketeille ei panna kunnon ehtoja. Esimerkiksi Ranskassa Air Francen pelastuspaketti edellytti ympäristötoimia.
Britannian työväenpuoluetta eli labouria Mazzucato on neuvonut vuosikausia. Neuvottaviin on kuulunut myös labourin entinen vasemmanlaidan johtaja Jeremy Corbyn, joka joutui eroamaan hävittyään joulukuun 2019 parlamenttivaalit.
”Olin Corbynin neuvonantaja, mutta erosin nopeasti, koska hän ei koskaan kuunnellut mitään.”
Corbynilla oli korvaa vain samanmieliselle miesjoukolle.
”Konsulttipalvelujen kysyntä kasvaa nyt erityisesti kehittyvissä maissa.
Mariana Mazzucato kertoi, että hänen oma poikansa ystävineen oli labourin entisen johtajan Jeremy Corbynin suuri ihailija: ”Minulla on neljä lasta, ihan liikaa –– upeita lapsia, ja kaikki käyvät valtion kouluja –– ja ovat hyvin kiinnostuneita ilmastosta.”
Työväenpuolue on istunut jo noin kolmetoista vuotta oppositiossa. Ainakin mielipidemittausten mukaan valta vaihtuisi seuraavissa parlamenttivaaleissa. Silloin Keir Starmer nousisi pääministeriksi.
”Labour on hyvässä iskussa, mutta sen pitäisi toimia itsevarmemmin yritysmaailman kanssa. Nyt puolue pelkää koko ajan, että sitä haukutaan.”
Ekonomistin mukaan labourista uhkaa tulla pelkkä ”poliittisesti korrekti konservatiivipuolue”, jos se ei saa visioitaan kuntoon.
Mazzucato löytää kuitenkin hyvää ajattelua myös konservatiivien taholta.
Hän siteeraa useaan otteeseen entisen pääministerin Boris Johnsonin hallituksessakin toiminutta Theodore Agnew’ta – eli ylähuoneen jäsentä lordi Agnew’ta –, joka syytti pari vuotta sitten brittiministeriöitä infantilisoitumisesta eli lapsen tasolle taantumisesta.
Agnew’takin suututti se, että haastavimmat ongelmat annettiin kalliiden liikkeenjohdon konsulttien ratkottaviksi. Tämä vei virkamiehistöltä tilaisuuden kehittyä. Oltiin kuin lapset valmista odottamassa.
”Ennen yhtiöt imuroivat nuoret lupaukset tarjoamalla rahaa ja nopeaa urakiitoa.
Julkisen hallinnon omaa ongelmanratkaisukykyä peräänkuulutti myös Johnsonin kiistelty erityisavustaja Dominic Cummings. Cummings joutui eroamaan vuonna 2020, ja Johnson vuonna 2022.
Tänä vuonna kuopattiin myös Johnsonin hallinnon perustama ”julkisen sektorin oma konsultointiyksikkö” eli niin sanottu Crown Consultancy. Talouslehti FT:n mukaan ministeriöt halusivat käyttää mieluummin isoja tunnettuja konsulttiyhtiöitä.
Konsulttimyönteisyydestä Mazzucato arvostelee yllättäen erityisesti työväenpuoluelaisen brittipääministerin Tony Blairin ja Yhdysvaltain demokraattipresidentti Bill Clintonin aikakautta. Keskustavasemmiston niin sanottu kolmas tie yritti saada julkisen puolen näyttämään yksityiseltä sektorilta.
Onko maita, joissa julkinen sektori olisi erityisen taitava ratkomaan ongelmia itsenäisesti?
Mazzucaton mukaan missään ei ole täydellistä. Konsulttien pauloihin joudutaan kaikkialla. Konsulttipalvelujen kysyntä kasvaa nyt erityisesti kehittyvissä maissa.
Samalla tavalla kuin lihasta pitää jumpata, täytyy myös ongelmanratkaisukykyä harjoitella. Siihen tarvitaan kovaa työtä – monien terävien aivojen yhteistyötä.
Julkisen vallan tehtävä on rakentaa kapasiteettia. Se vie aikaa. Olennaista ei ole se, missä ajattelutyötä tehdään.
”Esimerkiksi Tanskassa on Danish Design, ja Suomessa on Sitra.”
Konsulttiyhtiöitä ei kuulemma pysäytä se, vaikka julkinen sektori kuinka sanoo rahojen olevan lopussa. Konsultit tarjoavat silloin palveluksiaan ilmaiseksi saadakseen jalkansa ovenrakoon.
”Ja sitten kun isot tilaukset alkavat, ovat ne valmiina.”
Etevintä opiskelijanuorisoakin konsulttiyhtiöt osaavat kuulemma houkutella.
Ennen yhtiöt imuroivat nuoret lupaukset tarjoamalla rahaa ja nopeaa urakiitoa. Nykynuorten kanssa rekrytoijien pitää vedota ylevämpiin mielikuviin: meidän kanssamme muutat maailmaa paremmaksi.
