Toistaiseksi eduskuntavaalit ovat olleet jopa aika tylsät, kun keskustelu on pyörinyt maailman kuivimpien ja abstrakteimpien aiheiden kuten kansantalouden ympärillä.
Koulushoppailukeskustelukin koskettaa vain tiettyjen kaupunkien tiettyjen alueiden ihmisiä. Suuri osa jää ulos.
Mikäli vaalikeskustelu on haluttu antaa t-paitaa kauluspaidan alla käyttävien virkamiespullantuoksuisten demarien, miljonäärejä larppaavien keskituloisten kokoomuslaisten ja shampoovalinnankin maahanmuuttokysymykseksi muuttavien perussuomalaisten haltuun, niin siinä on onnistuttu.
He muodostavat noin 500 suomalaistwiittaajan joukon, joka on varmasti valmiudessa käymään vihollisen kimppuun pettämättömillä argumenteillaan, mutta muut, normaalit suomalaiset jatkavat aidon vaaliaiheen odottamista.
Hyvä vaaliaihe on ihmisten arkea koskettava, puolueiden eroavaisuuksia esille tuova ja vähän utopistinen. Hyvässä vaaliaiheessa on arvoja ja tunnetta, jotka kantavat uurnille saakka.
Siihen täytyy sisältyä poliitikkojen visiointia, jossa he kertovat äänestäjille, millainen maailma on mahdollinen.
Nykymaailmassa poliitikot voivat liian helposti vain seurata datasta, mitä omat ydinkannattajat ovat mieltä, ja sitten toistaa heidän Facebook-statuksiaan. Se on hirveän tylsää.
Hyvä vaaliaihe on sellainen kuin nelipäiväinen työviikko, jonka saapuminen otsikoihin oli raikkaampaa kuin kitarasoolo Ruisrockissa.
Britannian tuorein koe, johon osallistui 61 työpaikkaa, julkisti tuloksensa juuri sopivasti 40 päivää ennen Suomen vaaleja. Lyhyesti: työntekijät saivat täyttä palkkaa pienemmällä työmäärällä.
Poissaolot vähenivät, kuten myös ahdistus, uniongelmat ja stressitasot. Tuottavuus puolestaan parani hieman.
Lue lisää: Maailman suurin nelipäiväisen työviikon koe päättyi Britanniassa: Stressi väheni, tuottavuus nousi
Suomalainen politiikka syttyi tuloksista välittömästi niin korkeisiin liekkeihin kuin Twitterin merkkimäärä sallii.
Esimerkiksi Twitterin oikeistolaita ja Helsingin Sanomien pääkirjoitus vähättelivät tuloksia ja ehdottivat jotakuinkin, että vasemmistovirkailijat voisivat aloittaa kokeilun itse.
Lue lisää: Työajan lyhentäminen ei ole ihmelääke
Vasemmisto pysyi freshinä ja palasi 1800-luvulle, kun Sdp:n Matias Mäkynen twiittasi mustavalkokuvan kahdesta tamperelaisesta räsyisestä lapsesta.
Ekonomistit murskasivat uudistuksen. Tosin niin he varmaan olisivat tehneet 1800-luvun Tampereellakin, koska vaikka lapsityövoima oli mälsää, niin olihan sillä ehkä myös positiivisia talousvaikutuksia.
Asiaa. Keskustelua. Asiaa!
Nelipäiväinen työviikko on tietenkin aivan hirveän laaja aihe, eikä yhtä Britanniassa suoritettua 61 yrityksen koetta voi käyttää minkään valtion työelämäkulttuurin muutoksen pohjana.
Monet nelipäiväisen työviikon puolustajat jättivät kertomatta, että tuottavuuden parantumiseen saattoi liittyä myös se, että yritykset lopettivat turhat kokoukset ja liikematkat. Työntekijät myös tekivät keskimäärin 34 tuntia viikossa, eli yhtä työpäivää vähemmän ei onnistuttu saavuttamaan.
Nelipäiväisen työviikon kannattajat ovat jättäneet kertomatta myös sen, että esimerkiksi Utahissa vuonna 2007 vastaavanlainen kokeilu julkisella puolella sai aikaan negatiivisen palautteen vyöryn, kun ihmiset eivät saaneet enää tuttua palvelua. Kokeilu lopetettiin.
Mutta se, että jostain potentiaalisesta uudistuksesta löytyy internetistä yksittäisiä negatiivisia uutisia tai hot takeja, ei tarkoita, että uudistuksen kokonaisvaikutus ihmiskunnalle olisi negatiivinen.
Täytyy vain pyrkiä eliminoimaan huonoja tulokulmia mahdollisimman tehokkaasti ennakkoon.
Taloustieteilijä John Maynard Keynes tunnetusti ennusti jo 1930-luvulla, että työaika vähenee, kun tuottavuus paranee.
Ehkä nyt tekoälyn ja automatisaation myötä meidän pitäisi vihdoin keskustella, voisimmeko katsoa vielä enemmän suoratoistopalveluja mahdollisesti lisääntyvällä vapaa-ajallamme.
Millaisten yritysten työntekijöitä uudistus voisi koskea? Mitä työaika tarkoittaa asiantuntijatöissä? Entä hoiva-alalla? Sunnuntain merkitys? Vaikutus ympäristölle? Varhaiskasvatukselle?
Mikä rooli valtiolla edes pitäisi olla ihmisten työajoissa?
Kaikki kysymyksiä, joihin arvopohjainen puoluepolitiikka voisi tarjota loistavaa argumenttien kalistelua ja visiointia.
Työntekijänä tiedän tietenkin oman näkökantani: totta kai olen valmis tekemään vähemmän töitä, jos saan saman määrän rahaa. Yrittäjäperheen lapsena tosin pohdin, että mitä jos yrityksessä olisi töitä perjantainakin.
Isänä mietin, pilattaisiinkohan tässä lapseni ja hänen sukupolvensa aivosolut lopullisesti tarjoamalle heille lisää vapaa-aikaa Tiktokissa.
Kansalaisena mietin, että minulla ei ole lopulta aiheesta käryäkään. Poliitikot, kertokaa!
