HS Visio täyttää tänään kaksi vuotta. Pienessä mikrokosmoksessamme maailmantalouden tuulet ovat näyttäneet tältä: maaliskuun alussa 2021 Helsingin kadunvarsia peittivät ärhäkät HS Visio -mainokset, ja jopa Forumin kulman jättilakana oli ostettu brändimarkkinointiin.
Viime vuonna olimme varustautuneet 1-vuotissynttäreihin tilaamalla lukijoille valtavan määrän vitsikkäitä HS Visio -läppäritarroja. Kun Venäjä 24. helmikuuta hyökkäsi Ukrainaan, siirsin läppäritarroja sisältävän laatikon työpöytäni alle.
Nyt niin sanotun kriisitalven keskellä saimme vain haaveilla 2-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyistä megabileistä. Sen sijaan kokoonnuimme pienimuotoisesti toimituksen kesken lähibaarissa. Luonnollisesti kaikki maksoivat tuoppinsa itse.
Kahden vuoden aikana olemme oppineet paljon lukijoistamme. Yksi HS Vision brändin kivijaloista on aina ollut termi ”menestys”, mutta pelkkä titteli tai asema ei ole koskaan ollut riittävä syy valita ihmistä haastatteluun. Kun muutaman kerran yritimme tarjoilla lukijoille viestintäkoulutettujen toimitusjohtajien sisäsiistejä sitaatteja, analytiikkamme näytti kuolleen sydänkäyrältä.
Vasta kun toimittaja onnistuu vangitsemaan haastateltavasta roson tai ohikiitävän inhimillisyyden hetken, juttu herää eloon. Kaikkein suosituimpien juttujemme keskiössä on tyypillisesti ihminen, joka kyseenalaistaa vallitsevat totuudet ja kykenee rajuunkin itsereflektioon.
HS Vision alkuperäisessä brändikirjassa ei puhuttu mitään tutkivasta journalismista, mutta kuin varkain olemme ajautuneet tekemään sitä. Tutkiva journalismi on kallista, turhauttavaa ja aikaa vievää. Mutta kun koko toimituskoneisto on projektiin sitoutunut, lopputulokset voivat olla häikäiseviä. Erityisen ylpeä olen ollut Elina Lappalaisen tutkivista juttuprojekteista, jotka ovat paljastaneet epäkohtia ja väärinkäytöksiä startup-maailmasta.
HS Visio on tekijöidensä näköinen media. Olemme halunneet uudistaa suomalaista talousjournalismia ja tehdä jotain muuta kuin geneeristä raportointia pörssiyhtiöistä. Meille tärkeää on tietynlainen vastakarvaisuus – se, ettemme ole vallanpitäjien golfauskavereita vaan uskallamme aidosti haastaa heidät.
Tällä reseptillä olemme myös saaneet Helsingin Sanomille aivan uudenlaisia lukijoita – ja kuuntelijoita arkiaamuisin ilmestyvällä podcastillamme.
Lue lisää: Podcast: Mitä Teslan odotetusta tilaisuudesta jäi käteen? HS:n autotoimittaja kertoo
Teemme usein asioita, joissa ei ensikuulemalta ole mitään järkeä. Vai miltä kuulostaa essee, jossa ihmetellään 350 euron lakanasetin huonoa laatua lähes 20 000 merkin ajan? Moni olisi jo poistanut näppäimistön toimittaja Niclas Storåsilta. Olen kuitenkin oppinut, että toimittajan intohimo asiaansa kohtaan on usein laadun tae. Kyseisestä lakanajutusta tuli muuten yksi viime vuoden luetuimpia tekstejä, sillä oikeasti essee käsitteli vuodevaatteiden sijaan kapitalismia, kuluttamista ja keinotekoisia bränditarinoita.
Lue lisää: Ostin 350 euron lakanat – ja se paljastaa, miksi meille myydään nykyään laaduttomia tuotteita.
Paljastan teille salaisuuden. Henkilö, joka on vastuussa HS Vision kuuluisista pisteisiin päättyvistä otsikoista, on uutislinjan toimituspäällikkö Jussi Pullinen. Kun vielä konseptoimme tuotetta, halusimme muista erottuvan otsikkotyylin. Harkitsimme hyvin lyhyttä otsikkoa (ei toiminut), jopa emojien käyttämistä otsikoissa (ei todellakaan toiminut) ja lopulta ytimekästä pistettä.
Otsikointimme on herättänyt lukijoissamme suuria tunteita, ja internetistä löytyy jopa generaattori, jolla voi luoda omia HS Visio -otsikoita. Otsikkohupailua suurempana kulttuurisena saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että Anna Brotkin käsikirjoitti HS Vision toimittajan roolihenkilöksi Aikuiset-tv-sarjan kolmannen tuotantokauden avausjaksoon.
