Yli kymmenen vuoden ajan ihmisille on opetettu, että raha lisää onnellisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun ihminen on saavuttanut keskimääräistä paremmat, mutta varsin tavanomaiset tulot, raha ei enää auta.
Tämä tieto onkin väärä, kertoo uusi tutkimus.
Rikkauksien lisääntyminen tekee ihmisen tyytyväisemmäksi elämäänsä vielä sen jälkeenkin kun hän on jo saavuttanut hyvät tulot. Tämä koskee kaikkia muita paitsi kaikkein onnettomimpia ihmisiä. Heidän surkeuttaan raha ei auta.
Uuden tutkimuksen ovat tehneet Matthew Killingsworth, Daniel Kahneman ja Barbara Mellers, ja se julkaistiin Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian PNAS-verkkosivuilla maaliskuun alussa.
Tutkijoista Nobel-palkittu Kahneman julkaisi yhdessä Angus Deatonin kanssa vuonna 2010 juuri sen kuuluisan tutkimuksen, joka vakiinnutti käsityksen siitä, että raha lisää onnea vain tiettyyn pisteeseen asti. Kahneman ja Deaton löysivät 60 000–90 000 dollarin vuosituloista tason, jonka jälkeen rahan tuottama lisäonni tasaantuu.
Yleisessä keskustelussa käyttöön on vakiintunut tuon haitarin puoliväli, 75 000 dollaria vuodessa, joka euroissa vastaa runsaan 70 000 euron vuosituloja. Sen yläpuolella rahan ei pitänyt enää merkittävällä tavalla lisätä onnellisuutta.
”Joidenkin kohdalla onnellisuuden lisääntyminen saattoi jopa kiihtyä tuloasteikon yläpäässä.
Killingsworth ei kuitenkaan löytänyt omassa tutkimuksessaan (2021) vastaavaa tasaantumista. Nyt tutkijat palasivat aiheeseen yhdessä, ja tulokset kumoavat osin Kahnemanin ja Deatonin kuuluisat tulokset.
Kahneman ja Killingsworth kuvaavat uutta tutkimustaan ”vastakkain olevien yhteistyöksi” ja erikseen nostavat tutkimuksessa esiin tällaisen työskentelymuodon hyödyllisyyden. Mellers toimi tutkimuksessa fasilitaattorin roolissa.
Tutkijat löysivät tuloksista ilmiön, jonka mukaan rahan tuoman onnellisuuden tasaantuminen koski vain kaikkein onnettomimpia ihmisiä.
Noin 15 prosenttia ihmisistä, jotka olivat onnellisuusasteikon alapäässä, kokivat onnellisuuden lisääntymistä tuloasteikon alapäässä. Heidän kohdallaan onnellisuuden lisääntyminen kuitenkin pysähtyi tulojen kohotessa. Tutkijat päättelivät, että onnettomimmilla ihmisillä voi olla sydänsuruja, kliinistä masennusta tai muita onnellisuutta estäviä syitä, joita rikkaudet eivät pysty poistamaan.
”Hyvin köyhille ihmisille raha auttaa selvästikin paljon”, Killingsworth sanoi New Scientist -lehdelle.
”Mutta jos tulosi ovat kohtuulliset ja olet yhä onneton, syy kurjuuteesi on luultavasti jotain, mitä rahalla ei voi korjata.”
Muilta ihmisiltä eivät tutkijat enää löytäneet onnellisuuden tasaantumista tulojen kohotessa jonkin tietyn rajan yli. Joidenkin kohdalla onnellisuuden lisääntyminen saattoi jopa kiihtyä tuloasteikon yläpäässä.
Tutkijat kävivät läpi Kahnemanin ja Deatonin aiempaa tutkimusta ja totesivat, että sen tuloksia oli vääristänyt kattoefekti. Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen aineisto olivat itsessään sellaisia, että ne yhdessä tuottivat tuloksen onnellisuuden tasaantumisesta tietyn tulotason jälkeen.
Killingsworthin tutkimukseen osallistui yli 33 000 ihmistä, joilta kännykkäsovellus tiedusteli heiltä säännöllisesti heidän mielialaansa. Kahnemanin ja Deatonin tutkimuksen aineistona oli Gallupin tuottama seurantakysely noin 1 000 ihmiselle.
