Joka ei kuuntele neuvoja, ei tule onnistumaan. Joka kuuntelee kaikkia neuvoja, ei tule onnistumaan.
Neuvonanto on vaikea laji ja neuvojen otto vielä vaikeampi.
Startup-yrittäjät kaipaavat neuvoja, koska he ovat usein nuoria ja lähes aina kokemattomia. Heidän kehittämänsä liiketoiminta on jollakin tavalla uutta. Yrittäjän voimavarat pohjautuvat idealismiin, joka voi hyvässä tapauksessa olla rajatonta. Sen vastapainona on hyvä olla kyynistäkin kyseenalaistamista, koska sisu ilman viisautta olisi vaarallista.
Ilman hyviä neuvoja startupin on vaikea onnistua ja kasvaa. Onneksi meillä on nykyään Suomessa konkareita, jotka tietävät, miltä menestyminen näyttää ja osaavat välittää viisauttaan uusille polville. Maassa on vahva joukkuehenki. Kokeneet jakavat osaamistaan pyyteettömästi muiden kanssa. Myös maan rajojen ulkopuolelta löytyy neuvoja ja neuvonantajia.
Mutta neuvot voivat olla vahingollisia.
Otetaan esimerkiksi pääomasijoittaja. Hän näkee lukemattomia reaalimaailman tapauksia ja muodostaa niistä johtopäätöksensä. Pääomasijoittaja on hahmontunnistuksen mestari. Mutta yrittäjä ei hae ohjenuoraa reaalimaailman malleista vaan ihannemaailmasta.
Siksi hyvässä uskossa annettu neuvo voi olla tappavan huono.
On myös neuvonantajia, jotka antavat neuvoja, koska eivät itse osaa tehdä sellaista työtä. Taustalla on hyvä tarkoitus ja usein vankka teoreettinen osaaminen. Mutta näiltä neuvonantajilta puuttuu muisto kivusta, jonka tuntee, kun jokin asia todella menee pieleen. He eivät ole kokeneet päätöksenteon ja priorisoinnin ahdistusta. Heitä ei ole tositilanne nöyryyttänyt.
”Neuvoja ei kannata hakea, ellei ole henkisesti sitoutunut tekemään päätöstä.
Jokainen neuvo on kaksiteräinen. ”Läpi harmaan kiven” on hyvä neuvo monessa tilanteessa. Nopea suunnanmuutos (”pivotti”) on hyvä ja vastakkainen neuvo muissa tilanteissa. ”Tässä ei kannata säästää” on hyvä neuvo, mutta niin on myös ”tässä ei kannata tuhlailla”. Rohkeus on hyvä asia, ja niin on malttikin. Välillä esihenkilön kannattaa olla todella tiukka, välillä rajattoman hyväksyvä. Mistä voi tietää kumpi neuvo tai kumpi suunta kussakin tilanteessa on paras?
Totuus on, että kaikki neuvot ovat riippuvaisia yhteydestä, ja kaikki ajatusmallit ovat rajallisia. Yleispätevyyttä ei ole. Neuvoja tarjoavat ovat yhtä usein väärässä kuin oikeassa. Jos pyytää neuvoja usealta henkilöltä, saa vastakkaisia neuvoja.
Silti neuvot ovat kullanarvoiset. Usein päätöksentekijä sisimmässään jo tietää oikean päätöksen, mutta hän kaipaa ulkoisen virikkeen, jonka turvin voi lausua päätöksen ääneen. Joskus on hyvä saada väärä neuvo, koska se pakottaa ajattelemaan asiaa vielä syvemmin sekä sitouttaa päätöksentekijän lopputulokseen. Eihän sitä voi epäonnistua, kun on tieten tahtoen toiminut neuvoa vastaan.
Neuvojen tehtävänä ei ole kohdistaa huomiota oikeaan ratkaisuun vaan ohjata päätöksentekijän hyödylliseen päättelyyn.
Jos päätöksentekijä ei todellakaan osaa tehdä päätöstä, niin koko tehtävä pitää antaa jollekin toiselle. Jos hän osaa tehdä päätöksen, on neuvoilla ohjaava ja katalyyttinen merkitys. Tästä voimme päätellä, että neuvoja ei kannata hakea, ellei ole henkisesti sitoutunut tekemään päätöstä.
Kuuntele neuvoja tarkkaan ja avoimesti. Opi ja muuta suuntaa. Löydä samalla itsestäsi myös se vastarannan kiiski, joka uskaltaa jossakin asiassa toimia vastoin kaikkia neuvoja. Älä taistele luonnettasi vastaan. Tee kuten sinä itse näet parhaaksi. Ei kukaan muu ymmärrä liiketoimintaasi yhtä hyvin kuin sinä. Tai ainakin näin pitäisi olla.
Jos olet neuvonantajan roolissa, muista että tehtävänäsi on vain antaa neuvo. Kun olet neuvosi toimittanut toiselle, pitää sinun osata olla välinpitämätön päätökselle. Jos yrität vaikuttaa päätöksentekijään, et ole neuvonantaja vaan lobbaaja tai esihenkilö.
Johtaja on sellainen, joka uskaltaa ottaa neuvoja, mutta uskaltaa myös tehdä päätöksiä neuvoja vastaan.
