Hajauttaminen on sijoittajan ainoa ilmainen lounas. Vain sijoituksia hajauttamalla voi pienentää riskiään ilman, että tuotto-odotus pienenee.
Hajauttaminen on modernin sijoitusteorian kultaisia sääntöjä. Sitä opetettiin kauppakorkeassa 20 vuotta sitten, ja sitä opetetaan edelleen maailman johtavissa bisneskouluissa.
Yksi iso kolhu hajauttamisen ilosanomassa kuitenkin on. Maailman menestyneimmät sijoittajat – kaikki heistä – ovat toimineet päinvastoin.
Muun muassa Warren Buffett, Charlie Munger, Carl Icahn, George Soros, Stanley Druckenmiller ja Bill Ackman ovat tehneet omaisuutensa keskittämällä sijoituksiaan voimakkaasti. He ovat myös puhuneet hajauttamista vastaan.
”Ajatus siitä, että fiksuilla osaavilla sijoittajilla pitäisi olla erittäin hajautetut salkut, on hulluutta. Se on hyvin tavanomaista hulluutta. Ja sitä opetetaan kaikissa liiketalouden oppilaitoksissa. Mutta se on väärin”, on Munger sanonut.
”Hajautetulla lähestymistavalla ei voi tehdä rahaa”, on David Tepper puolestaan tokaissut.
Warren Buffett on perustellut sijoitusten keskittämistä sillä, että sijoittaja löytää vain harvoin erinomaisia sijoituskohteita, ja niistäkin jotkut ovat parempia kuin toiset. Siksi kuutta osaketta omistavan sijoittajan kannattaa mieluummin sijoittaa lisää ykkössuosikkiinsa kuin ostaa vielä seitsemättä.
Buffett toteaa, että harva on tullut rikkaaksi seitsemänneksi parhaalla sijoitusideallaan, mutta moni on rikastunut parhaalla ideallaan.
Hajauttamisen ohittaminen on epäilemättä auttanut sijoittajalegendoja miljardiensa tekemisessä.
Silti heidän ohjeensa ovat vääriä.
Keskitetty salkku kasvattaa toki mahdollisuutta huippusuorituksiin, mutta se lisää yhtä lailla mahdollisuutta normaalituoton alittamiseen tai säästöjen menettämiseen.
Keskitetty salkku ei normaalisti lisää sijoitussalkun tuotto-odotusta – se ainoastaan kasvattaa tuoton hajontaa.
”Vain harva osaa kuitenkin tunnistaa ainutlaatuisen sijoitusmahdollisuuden, vaikka sellainen osuisi kohdalle.
Miljardöörit kertovat julkisuudessa rohkeista peliliikkeistään, jotka nostivat heidän legendoiksi. Mutta he edustavat survivor biasia eli selviytyjävinoumaa. Ne, jotka menestyvät riskinotossaan, jäävät kertomaan siitä. Häviäjät katoavat häpeänsä kanssa varjoihin.
Lisäksi miljardöörien maailmassa sijoittaminen on intohimo, jossa kilpailuhenkisesti tavoitellaan maksimaalisia tuottoja ilman yhteyttä omaan elintasoon, joka on turvattu kauan sitten.
Kenelle sitten sopii hajauttaminen ja kenelle keskittäminen? Sitä voi testata ajatuskokeella, jossa saat tehdä valinnan. 1) Saat puoli miljoonaa euroa varmuudella. 2) Lantinheitto ratkaisee, saatko miljoona euroa vai nolla euroa.
Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, olet hajauttaja, kuten valtaosa ihmisistä.
Toinen syy, joka voi puoltaa sijoitusten keskittämistä on se, että olet poikkeuksellisen taitava sijoittaja. Mutta tuskin olet.
Kolmas syy hajautuksesta poikkeamiseen voisi olla se, että kohdallesi osuu ainutlaatuinen tilaisuus.
Vuonna 1992 Soros ja Druckenmiller tekivät miljardi dollaria voittoa lyömällä vetoa puntaa vastaan. Idea punnan myymisestä lyhyeksi oli Druckenmillerin, mutta Sorosilla oli tärkeä rooli. Hän halusi tehdä sijoituksesta jättimäisen. Soros näki tilaisuuden, joka toistuu ehkä vain kerran elämässä, ja halusi ottaa siitä kaiken irti.
Vain harva osaa kuitenkin tunnistaa ainutlaatuisen sijoitusmahdollisuuden, vaikka sellainen osuisi kohdalle.
Lopulta valinta hajauttamisen ja keskittämisen välillä tiivistyy yksinkertaiseen kysymykseen. Mitä haluat sijoittamiselta?
Haluatko parantaa järkevällä ja tehokkaalla tavalla omaa ja läheistesi elintasoa? Vai haluatko yrittää nousta suurten sijoittajien joukkoon?
