Kukaan ei tässä vaiheessa tiedä, millainen hallitus Suomelle seuraavaksi tulee. Ei edes Petteri Orpo, Sanna Marin tai Riikka Purra.
Jos kohtaatte jonkun ihmisen, joka väittää tietävänsä, millainen hallitus Suomelle tulee, kannattaa pyytää näyttämään kuitit vedonlyönnistä.
Laittakoot rahat sinne, missä suu on.
On tietenkin joitain merkkejä, joista voi päätellä, kenen kanssa kokoomus lähtee leikkimään. Ilman kokoomusta hallitusta on hyvin vaikea muodostaa.
Tätä kirjoittaessa 31. maaliskuuta vedonlyöntimarkkinoiden suosikki suurimman äänimäärän saaneeksi puolueeksi on perussuomalaiset. Petteri Orpo on kuitenkin suosikki pääministeriksi, mikä tarkoittaisi... No, en tiedä, mitä se tarkoittaisi muuta kuin, että vedonlyöntimarkkinoilla usko sinipunaan ei ole ainakaan kuollut.
Toisaalta kokoomuslaiset itse ovat viime aikoina puhuneet taustakeskusteluissa selkeästi sellaiseen sävyyn, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa kiinnostaa.
Porvareiksi perussuomalaisia ei kutsuta, joten ei se ehkä aito porvarihallitus olisi, mutta ilmassa on konsensusta valtionmenojen pienentämisestä.
”Edellisellä kerralla puolue kesti kaksi vuotta, eikä perussuomalaisia ole vieläkään happotestattu vastuunkantajina neljän vuoden ajan.
Yhtälössä on kuitenkin isoja muttia, kuten perussuomalaisten äänestäjäpohjan täydellinen arvaamattomuus.
Kokoomuksessa kamareissa pohditaan, että mitä jos käy kuten Juha Sipilän hallituksen aikana. Silloin perussuomalaiset joutuivat kohtaamaan raa’an kompromissirealismin, missä maailma on kompleksinen ja monitulkintainen.
Tilanne johti kannatuksen romahtamiseen ja puolueen jakaantumiseen.
Tuolloin hallitusneuvotteluissa perussuomalaisia työllisyysasioissa edustanut Jari Lindström kertoo lauantain (1.4.) HS Visiossa, miten esimerkiksi kokoomus vei perussuomalaisia neuvotteluissa. Lisäksi piti tehdä omille äänestäjille epämieluisia ratkaisuja kuten kilpailukykysopimus (kiky).
Myös näissä vaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Purra on väläyttänyt ansiosidonnaisen porrastamista, mikä osuisi monen duunarin arkeen. Vaaliviikolla Purra myös kertoi, että puolue ei ole ajamassa kiky-maksujen siirtämistä työntekijältä työnantajalle, mikä sai aikaan suuren vastustuksen ja ihmetyksen ammattiyhdistysliikkeissä.
Puolue oli nimittäin sanonut aikaisemmin ajavansa kiky-maksujen siirtämistä työntekijältä työnantajalle.
Puolue kesti 2010-luvun puolivälissä hallituksessa kaksi vuotta, eikä perussuomalaisia ole vieläkään happotestattu vastuunkantajina kokonaisen neljän vuoden ajan.
Eräs kokoomuslainen pohti, haluavatko he olla taas se puolue, jonka kanssa perussuomalaiset voivat testata äänestäjiensä sietokykyä. Vastaus ei ole ihan yksinkertainen.
Sdp onkin myös aidosti kokoomuksen pöydällä, vaikka puolueen puheenjohtaja Marin on ajanut Sdp:n retoriikallaan hyvin kauas kokoomuksesta. Demarit on pitkäaikainen valtiopuolue, jolla on uskollisempi äänestäjäpohja kuin perussuomalaisilla.
Sellaisen kanssa olisi mukava operoida, jos vain hallitusohjelma syntyy. Esimerkiksi ilmasto- ja EU-kysymyksistä olisi helpompi sopia kuin perussuomalaisten kanssa. Ongelmia ovat kaikki muut asiat.
Eräs kokoomuslainen kommentoi, että jos puolue saisi tiedon Sanna Marinin siirtymisestä kansainvälisiin tehtäviin ja oikeistodemarin leimaa kantavan Antti Lindtmanin astumisesta tilalle, he olisivat valmiita lyömään kättä heti päälle – voitti vaalit kuka vain.
Tällaista tietoa ei kuitenkaan ole, eikä kukaan tiedä, mitä Sanna Marin tekee seuraavaksi.
Olen saanut tänä vuonna vastata lukemattomia kertoja, eli ainakin viidesti, tähän kysymykseen: ”Kuka voittaa vaalit?”
Tylsämielisenä indeksirahastofaijana en mielelläni laita rahoja vedonlyöntiin. Sen sijaan pohdin todennäköisyyksiä ja potkin jälkikäteen seiniä ihmetellen, miksi minussa ei ole ripaustakaan uhkapelaajaa.
Tällä hetkellä sanoisin todennäköisimmän vaihtoehdon olevan kokoomuksen ja perussuomalaisten välinen hallitustyö.
Keskusta on valmis lähtemään mukaan, kunhan kukaan ei vie heiltä koko Suomen kannalta vitaaleja hyvinvointialuemaakunta-mikälie-johtajien virkoja. Kristillisdemokraateilta ei todennäköisesti muisteta edes kysyä, heidät vain ilmoitetaan hallitukseen.
Sitten alkaa koko Suomen yhteinen tosi-tv: kuinka kauan tämä hallitus tai pääministeri kestää?
