Suomen sijoitusmarkkinaan ilmestyi tänä keväänä mielenkiintoinen uusi tulokas.
Proprius Partners on Taalerin entisten työntekijöiden yhtiö, joka tarjoaa asiakkailleen kahta aktiivista osakerahastoa. Kiinnostusta on herättänyt etenkin Helsingin pörssin pienehköihin yhtiöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto Micro Finland.
Proprius paikkaa ammottavaa vajetta Suomen sijoitusmarkkinassa. Se aikoo aktiivisesti metsästää Helsingin pörssistä liian halpoja yhtiöitä ja sijoittaa niihin rohkeasti.
Uuden yhtiön viidestä perustajasta etenkin salkunhoitajat Mika Heikkilä ja Olli Viitikko ovat keränneet mainetta onnistumalla aiemmin hyvin osakepoiminnassa. Se ei tietenkään takaa onnistumista jatkossa.
Piensijoittajan näkökulmasta Propriusin rahastoissa on ongelma. Niihin ei pääse mukaan alle 50 000 euron sijoituksella. Se on sääli.
Helsingin pörssi on sellainen reuna-alueen rötiskö, jossa taitavalla salkunhoitajalla voisi olla mahdollisuuksia tehdä ylituottoa.
Rohkeasti aktiivisia rahastoja ei kuitenkaan ole tarjolla tavalliselle sijoittajalle.
”Sääntely selittää osin sitä, miksi osakerahastot ovat niin harmaita.
Passiiviset indeksirahastot alkoivat 2000-luvulla vallata alaa, kun tieto niiden järkevyydestä levisi. Akateeminen tutkimus ja empiiriset selvitykset kertoivat, että aktiiviset rahastot pystyivät vain harvoin tuottamaan sijoittajille lisäarvoa kulujen jälkeen.
Hyvä siis, että ihmiset ovat säästäneet rahojaan passiivisiin rahastoihin. Ongelma on siinä, millaisia jäljelle jääneet aktiiviset rahastot ovat.
Isojen pankkien Suomi-rahastot ovat sisällöltään samaa mössöä keskenään ja passiivisiin rahastoihin verrattuna. Niihin sijoittamalla sijoittaa Suomen suuryrityksiin, kuten Nokiaan, Nordeaan, Nesteeseen, Sampoon, Metsoon ja metsäyhtiöihin.
Luonnollisesti Suomi-rahastojen tuototkin ovat samankaltaisia. Edellisten kolmen vuoden aikana S-Pankki Fenno ja EQ Suomi ovat erottuneet pari prosenttia paremmilla tuotoilla verrattuna Suomi-rahastojen suureen massaan. Mutta niidenkin suurimmat omistukset ovat samoja tuttuja yhtiöitä. Painotukset ovat vain osuneet vähän paremmin kohdilleen.
Sääntely selittää osin sitä, miksi osakerahastot ovat niin harmaita.
UCITS-rahastoja eli normaaleja kuluttajille markkinoitavia rahastoja rajoittavat säännöt, jotka estävät salkunhoitajia tekemästä vahvoja painotuseroja. Yhtä osaketta saa ostaa korkeintaan kymmenen prosenttia rahaston arvosta. Yli viiden prosentin osuuden ylittäviä osakkeita saa yhteensä olla vain 40 prosenttia salkusta.
Uusi tulokas Proprius on ratkaissut tämän ongelman tekemällä rahastoistaan erikoissijoitusrahastoja. Se vapauttaa ne tiukoista rajoituksista.
Rahastojen toimia rajoittaa myös Helsingin pörssin huono likviditeetti. Isot rahastot joutuvat sijoittamaan samoihin 5–10 suureen suomalaisyhtiöön, koska ne ovat ainoita, joiden osakkeille löytyy aina myyjiä ja ostajia.
Myös psykologia rajoittaa salkunhoitajien rohkeutta. Yleiselle pörssi-indeksille reilusti häviäminen on kiusallista. Pahimmillaan epäonnistuminen voi johtaa työpaikan menettämiseen. Se johtaa sopuli-ilmiöön, jossa salkunhoitajien kannattaa toimia niin kuin muutkin.
Lopputulos on se, että aktiivisiin rahastoihin sijoittamisessa on harvoin järkeä. Miksi maksaa noin 1,5 prosentin vuotuista palkkiota, jos rahasto erinomaisellakin onnistumisella voi ylittää indeksin vain muutamalla prosentilla?
Suurimmalle osalle sijoittajista järkevintä on sijoittaa osakkeisiin passiivisten indeksirahastojen kautta. Jos kaipaa sijoittamiseensa kilpailun tunnetta, voi indeksirahastoja täydentää omalla osakepoiminnalla vaikkapa osakesäästötilin kautta.
