Kohta otsikot kertovat jälleen teineistä, jotka ovat saaneet lukiosta kahdeksantoista laudaturia, platinalevyn koulumusikaalista ja työharjoittelupaikan hissivalmistaja Koneen johtoryhmästä.
Juttuja todennäköisesti ilmestyy myös ammattikoulusta valmistuneesta nuoresta, joka on viimeisenä koulukeväänä perustanut yrityksen ja keikkuu ensi vuonna verotilastojen kärjessä.
Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut maksavaa ainesta, jota kelpaakin hehkuttaa.
Ehkä kesäkuun puolivälissä lehdet muistavat tuoda esille myös sen hankalan lapsuuden kokeneen teinin, joka kirjoitti ihan perinteisen cum lauden tutkintotodistuksen, mutta jonka perhetausta antoi odottaa enemmänkin papereita tutkintavankilasta.
Oman polkunsa menestyjä.
Opettajat todennäköisesti lukevat juttuja oppilaistaan ylpeinä. Kyseisten oppilaiden nimet opettajat ehkä muistavat vielä luokkakokouksessa.
”Monella opettajalla on ainakin aikaa osallistua, koska he lähtevät juhlien jälkeen työttömyyskortistoon lukemaan lehdistä juttuja, miten heitä arvostetaan.
Ennen luokkakokousta opetettavana on kuitenkin vielä satoja, ehkä tuhansia oppilaita, joista valtaosan nimet jäävät unholaan. Opettaja itse jättää muistijäljen jokaiseen oppilaaseen.
Jäljet ovat yksittäisten hetkien sarjoja. Kun opettaja näyttää, missä Tampere sijaitsee, kun opettaja kertoo vuoden 1917 tapahtumista, kun opettaja esittelee oikean leuanvetotekniikan.
Jos oppilas on tulevan yhteiskunnan rakennuspalikka, opettajan tehtävä on olla hiomakone, joka saa palikan mahtumaan palapeliin.
Se on lievästi sanottuna tärkeää työtä.
Kevätjuhlissa rohkeimmat vanhemmat haluavat osoittaa kiitoksensa kutsumalla opettajan valmistujaisjuhliin kakkukahville.
Monella opettajalla on ainakin aikaa osallistua, koska he lähtevät juhlien jälkeen työttömyyskortistoon lukemaan lehdistä juttuja, miten heitä arvostetaan.
Perinteinen opettajavitsi on, että työssä on kolme hyvää motivaattoria: kesä-, heinä- ja elokuu. Pitkä palkallinen kesäloma toteutuukin, jos opettaja on vakinaisessa työsuhteessa.
Sen sijaan suuri joukko opettajia on määräaikaisessa työsuhteessa, mikä Suomessa katkeaa kesän ajaksi. Ekonomisti Juha Itkonen on laskenut työ- ja elinkeinoministeriön lukemista, että kesätyöttömyys koskee yli 7 000:ta opettajaa joka vuosi.
Opettajien työttömyystilastoissa näkyy piikki myös joululomien aikaan.
Joku voisi argumentoida, että opettajat ovat suostuneet määräaikaiseen työsopimukseen, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan. Tämä pitää paikkansa, mutta sen sanominen ei ratkaise mitään.
Mikäli opettajien arvostus Suomessa olisi niin suurta kuin juhlapuheissa sanotaan sen olevan, niin tuhansien opettajien ei pitäisi viettää kesiään rahojen riittävyyttä pohtien ja Kelan papereita täyttäen.
”Sille on hintansa, mutta niin on opettajien hyvinvoinnillakin.
Työmarkkinat eivät hirveästi poikkea muista markkinoista. Jos ihmistä ei houkuta tarttua tarjoukseen, voi katsoa, mitä toisella kojulla on tarjottavanaan.
Houkuttelevuus on asiasana.
Kuinka houkutteleva opettajan työ tällä hetkellä on?
Mahdollisen pätkätyöttömyyden lisäksi kunnallisella puolella on tarjota aloittelevalle alakoulun opettajalle alle 3 000 euron keskipalkka. Aloittavien yläkoulun sekä lukion opettajien keskipalkka on noin sata euroa enemmän.
Yhteensä kaikkien opettajien keskipalkka on noin 3 800 euroa.
Tällä rahalla pitää viettää joka päivä tunteja ympäristössä, mistä Helsingin Sanomatkin toukokuussa uutisoi: lapsia, joita ei kiinnosta, väkivallan uhkaa ja jatkuvaa vittuilua.
Suomen lahjakkain aines tuskin raapii opettajanhuoneen ovea päästääkseen sisälle.
Yhteiskunta luottaa, että suuresta ihmismassasta löytyy riittävä määrä yksilöitä, joille opettajan työn merkityksellisyys on riittävä houkutteleva elementti. Voisi kuvitella, että potentiaalisten opettajien määrää kannattaisi lisätä lisäämällä houkuttelevuutta.
Sen voisi aloittaa luomalla järjestelmän, missä tuhannet määräaikaiset opettajat eivät joudu joka vuosi kuukausiksi työttömyyskortistoon. Sillä on hintansa, mutta niin on opettajien hyvinvoinnillakin.
Jokaisen kevään menestysoppilasjutun taustalla on nimittäin opettaja, joka teki vitosen oppilaastakin ylioppilaan. Se on ehkä se oikea menestystarina.
